"Älkää tehkö kuten minä teen..."

Kuukauden nettitulos:+1,1
Kuukauden livetulos: -4,5
Työhakemuksia lähetetty: 2
Paino: 81 (kai)

Äitini (jota muuten toki arvostan) kertomat vitsit ovat yleensä aika tylsiä. Yksi niistä kertoo papista, jolle eläminen Pyhän Kirjan ohjeiden mukaan tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia - jäätyään taas kerran kiinni lihan heikkoudesta pappi tokaisi:"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon!".
Vitsi ei kerro, mitä kiellettyä pappi tarkkaan ottaen teki; katolisen kirkon viimeaikainen lasten hyväksikäyttö -kriisi asettaa vitsissä esiintyneen papin groteskiin valoon. Tokihan joskus maksullisten yöseura-palvelujen käyttäminen on selibaattipapille moraalisesti vähemmän tuomittavaa kuin koulupoikien raiskaaminen.

En aio kuitenkaan pohtia katolisen kirkon moraalia (olen protestantti ja sitä paitsi [ainakin entinen] tiedemies!), vaan katsoa peiliin. Palattuani Barcelonasta oli päässäni vain yksi ajatus: pitäisi nopeasti grindata kuukausi plussalle. Välillä homma näytti jo hyvältä - kuoppa oli melkein täytetty. Tässä hommassa unhoittui kuitenkin tärkeä sääntö: Pokerinpelaajalle maksetaan tuntipalkkaa, joka riippuu tehdyn työn laadusta ja olosuhteista. Pelaaminen jonkun tietyn summan voittamiseksi on periaatteellinen virhe.
Tietenkin hommassa kävi niin kuin aina: aloin pelata huolimattomasti ja keskittymättä kunnolla; useimmat tilanteet hoituvat toki rutiinilla, mutta lopulta tulee aina vaikeita tilanteita, joissa keskittyminen palkitaan. Tein monta "autopilotti-päätöstä" ja hävisin lopulta kaikki voittoni. Kuukauden nettisaldo käväisi jopa miinuksella! Onnekseni huomasin tilanteessa kaikki kestotiltin ainekset. Ja tein vaihteeksi viisaan päätöksen: lopettaa tältä kuulta. Koska olen jonkin verran addiktoitunut gämbläykseen, kesti lopettamispäätös vain yhden päivän; sen jälkeen päädyin "nikotiinilaastari"-tyyppiseen hoitoon, eli pelaan toistaikseksi tunnin päivässä.
Tänään on kolmas uuden kurin mukaisesti eletty päivä. Peli maistuu pienissä annoksissa PALJON paremmalta! Ja voittoakin on jo tullut mukavasti. Samalla voi valmistautua Heart of Finlandiin. Shakkihan on jalompi peli kuin pokeri, joten siinä pärjäämistä arvostan enemmän kuin pokerissa, jotan pelataan rahan takia.

Niin, ja hain töihin Metropolialle ja Heurekaan. Katsotaan, kuinka käy.

Boikki Barcelonassa

Kuukauden tulos: -0,9
Työhakemuksia lähetetty: 0
Paino: 81

Kävin espanjalaisen tuttuni Michaelin kutsumana Barcelonassa tutustumassa kaupunkiin sekä paikalliseen kasinoon.
Reissussa kävi suunnilleen niin kuin pokeripelaajien blogeissa yleensä kirjoitetaan:
"Mä kävin pelaan siel kasinol joka päivä. Ne oli kauheita paisteja, mut niil kävi hillitön flaksi, sit mä vedin kauhees kännis mut ne aina hillotti ja multa meni koko rolli...". Nojaa, en ihan tällä tavalla:
1) käytin 1 päivän ja 2 puolikasta päivää turisteiluun Barcelonassa.
2) en tietenkään pelannut humalassa (vaikka kasinolla on pokeripöydässä ilmaiset juotavat! join tuorepuristettua appelsiinimehua)
Mutta sen sijaan hävisin kaikki mukaanottamani rahat ja vähän ylikin, yhteensä jotain vähän yli neljä tonnia. Suurin osa meni 5/10 pottiomahaan; ehkä 1/4 meni 2/5 holdemiin. Tietenkään ei kolmen 100BB:n sisäänoston häviäminen 5/10-ompussa ole yhtään mitään; monet kuittaisivat koko jutun vain olankohautuksella: varianssia. Ja olisivat toki oikeassa.
Minä olen kuitenkin ihminen, joka mielellään syyttää itseään epäonnistumisista. Joten analysoidaanpa tilannetta hieman:
1) Pelin odotusarvo: ilman muuta positiivinen. Paikka on täynnä rikkaita espanjalaisia gämblääjäpappoja; luulisin, että parin viikon intensiivikoulutuksella suunnilleen kuka tahansa normaalilahjainen henkilö voisi pelata peliä voitollisesti.
2) Pelin koko pelikassaan nähden: Liian suurta. Tämä oli toki etukäteen tiedossa. Tällainen "shotin ottaminen" on toki ok, jos ei riskeeraa liian isoa siivua pelikassastaan.
3) Optimaalinen strategia: Varianssia olisi tietenkin voinut pienentää pelaamalla "vienna-tyyliä" (pikkustäkillä call ja reraise all-in, kun joku korottaa perästä); näin esim. Michael pelaa. Ja tekee helppoa rahaa. Toinen hyvä sisäänosto on 60BB. Koska melkein kaikki potit ovat tyyliin korotettuja 5 pelaajan potteja, keskimääräinen potti flopilla on noin 15BB (150€); jos meillä on 60BB, rahaa on tarpeeksi lyöntiin ja korotukseen tai check-raise -alliniin. Jälleen helppoa pelata.
Minä taas en osannut päättää, mitä tyyliä pelaan. Rahaa oli kolmestasadasta 1.5 kiloon. Mistä seurasi epäoptimaalista peliä joissain tilanteissa. Ei hyvä.
4) Live-pelien yleinen dynamiikka: Netissä olen tottunut siihen, että kaikki pelaavat ainakin jonkun logiikan mukaan. Pelaajista on tarjolla statit tai ainakin omat notet. Livessä havainnot pitää muistaa (mietin kyllä niiden kirjoittamista lapulle! ehkä tämä on hyvä tapa?!); lisäksi "henkilökemia" on tärkeämpää. Joku saattaa vain päättää haluavansta voittaa potin sinulta riippumatta siitä, mitä kädessä tapahtuu. Tällöin pitää vain purra hampaat yhteen ja maksaa.
Lisäksi monet pelaajat ajattelevat varsin alkeellisella tasolla: joko katsovat vain omia korttejaan (ns. nollas taso) tai sitten päättävät minulla olevan jonkun tietyn käden ja pelaavat sen mukaan miettimättä käsiskaaloja sen tarkempaa tai sitä, miltä heidän kätensä näyttää minun silmissäni (ensimmäinen taso). Yleensäkin pelaajat tulevat kasinolle pitämään hauskaa, vain harvat pelaavat varsinaisesti rahan takia (vaikka papat ovat varmoja omista pelitaidoistaan!); hyvä pelaaja välttää pelaamista toisia hyviä vastaan ja keskittyy gämbläämiseen paisteja vastaan.

Johtopäätös: Tietysti olin epäonnekas peleissä, mutta - kuten mielestäni melkein aina - omassa pelissä sekä strategiassa oli rutkasti parannettavaa. Seuraavalla kerralla mietitään homma etukäteen!
"Der General, der eine Schlacht gewinnt, stellt vor dem Kampf viele Berechnungen an. Der General, der verliert, stellt vorher kaum Berechnungen an."
- Sun Zhu, die Kunst des Krieges