Marraskuun tulos: +3,5
Tulos tässä kuussa: +1,2
Paino: 82,7 (argh!)
Työhakemuksia lähetetty: 2
Seuraava vitsin K luki kulttuuritutkimuksen oppikirjasta:
Saksalainen, ranskalainen ja suomalainen näkevät elefantin. Mitä he siitä ajattelevat?
Saksalainen: "Tuosta saisi varmaan hyvän työeläimen!"
Ranskalainen: "Millaistakohan on elefanttien rakkauselämä?"
Suomalainen: "Mitäköhän tuo elefantti ajattelee minusta?"
Vaikka olen vain puoliksi suomalainen, muistutan kovasti tällaisten vitsien suomalaista. Ehkäpä epäonnistuin nuorempana niin usein, että itsetuntoni - jos sitä on ikinä ollutkaan - vaurioitui pahasti. Ei ihan korjauskelvottomaksi, mutta kuitenkin.
Jossain vaiheessa ensimmäinen ajatukseni oli aina, että "mitä tuo/nuo ajattelee/ajattelevat minusta?". Siitä vaiheesta olen onneksi päässyt yli - pidän itseäni nykyään jo varsin mukavana ihmisenä. Ja osaavana! Osaan kaikenlaisia juttuja.
Esimerkiksi voittaa pokerissa. Ja sehän ei ole helppoa. En ole ikinä ollut suuri voittaja, mutta olen varsinkin tänä vuonna voittanut tasaisesti kuukaudesta toiseen. Välillä melko paljon ja välillä tosi paljon (siis tietysti suomalaisten mittakaavassa - kyse on kuitenkin vain tuhansista). Ja tosi moni high-roller onkin yhtäkkiä pelien kovennuttua mennyt katki. Mm. entinen Pokeritähti-ohjelman voittaja (eka palkinto oli 50000€) Sampo on ruennut taas opiskelemaan ja omien sanojensa mukaan käytännössä lopettanut.
Niin että ovatko asiani hyvin? Ovat. Pelaan vähemmän kuin monet, mutta tehokkaammin. Voitan suhteellisesti tosi paljon per käsi. En pelaa kännissä, krapulassa enkä sairaana. Vältän väsyneenä pelaamista. Yritän lopettaa häviöllä. Minulla on terveitä harrastuksia ja oikeita kavereita! Minun ei tarvitse mennä kasinolle nähdäkseni ihmisiä. Olen naimisissa, baareissa ei tarvitse käydä naisia vonkaamassa. Minulla on tarkka kirjanpito, analysoin peliäni ja vastustajien peliä. En pelaa ajanvietteeksi ("kaivetaan aamukuoppa, että illalla olis jotain mitä täyttää") vaan voittaakseni rahaa.
Samalla voin yrittää täyttää unelmaani ja metsästää shakin suurmestarin titteliä. Ja ju-jutsun mustaa vyötä. Jos saisin ne kaikki, minulla olisi mahtava kokoelma: FT, GM, sensei! Tietääkseni sellaista ei ole kenelläkään maailmassa.
Osaanko sitten olla ylpeä? Onko minulla ammattiylpeyttä? Ei. Häpeän ammattiani. Olen gämblääjä. Pelaan käteispeliä. Tarjoan "asiakkaille" viihdykettä rahalla. Kuten huora. Stimuloin vain heidän aivojensa eri aluetta.
Ironista kyllä, melkein kaikki ystäväni suhtautuvat pokerinpeluuseeni jos ei nyt kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen (äiti tietysti ei, mutta se on äitien ominaisuus). Joten vika on omien korvieni välissä. Ei silti - minulla ei ole mitään intohimoa pokeriin - pelaan rahan takia. Tekisin mieluummin jotain muuta työtä. Mutta sen pitää olla mielenkiintoista!Ja siinä pitää saada laskea! Sen verran fyysikkoa minussa on jäljellä.
Joten jatkan gämbläämistä, kunnes löydän sopivan mielenkiintoisen työn, jota jaksan tehdä. Aika ei tosin ole minun puolellani - markkina-arvoni laskee ajan funktiona. Mutta siihen asti
koitan olla ylpeä pokerinpelaaja! Olen menestyvä yrittäjä, enkä surkea gämblääjä!
Montag, 20. Dezember 2010
Dienstag, 26. Oktober 2010
Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
Tulos sitten viime päivityksen: +ihanälyttömästi
Työhakemuksia lähetetty: joitakin
Reilut pari kuukautta on taas vierähtänyt ilman päivittämättä tätä blogia. Tämä on kait bloginpitäjien yleinen sairaus - aluksi päivitetetään usein, mutta sitten tämä menee sellaiseksi päivitän-kun-jaksan -touhuksi. No nyt on kirjoitettavaa - kaikennäköistä on tapahtunut elämässä.
Ensinnäkin olen muuttanut takaisin Suomeen. Ostin jopa kämpän. Laina on otettu 15 vuodeksi. Eli 180 lainaerää. 75 m²:n kämpästä on omaa ensi kuussa jo yli neliömetri. Jeejee.
K sai työtä perheyrityksestämme. Siinä työskentelevät jo veljeni ja siskoni (isä on siirtymässä sivuun). Olen siis kuin Corleonen perheen Michael, joka tekee ihan muita hommia kuin muu perhe!
Olen lähettänyt joitain työhakemuksia - lähinnä pistänyt tietojani eri lääketieteellisen tekniikan firmojen sivuille. Sain jopa yhden hakutietojasi-vastaava-paikka-on-avautunut -meilin; valitettavasti paikka oli customer first contact. Ensisijaisesti haettiin hyvää kommunikointi- ja tiimityöskentelykykyä, tekninen koulutus oli eduksi. Jeejee. En hakenut paikkaa.
Joku voisi sanoa, että olen onnellisessa elämäntilanteessa - minun ei tarvitse ottaa vastaan sellaista työtä, jota ei viitsi tehdä.
No, tämä oli Eselsbrücke pokeriin (saksalaiset kielikuvat taipuvat usein suomeksi mukavasti!) . Minulla näyttää olevan sellainen taipumus, että joko shakki tai pokeri menee hyvin, mutta ei molemmat. Tämä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - esimerkiksi Alexander Grischuk, maailmanlistan seiska, pelaili jonkin aikaa pokeria ansaitsemismielessä. Tästä seurasi shakkituloset selvä heikkeneminen. Grischuk nousi takaisin maailman huipulle vasta lopetettuaan vakavan pokerin. Niin että ehkä minun täytyy jossain vaiheessa valita wealth or wisdom (niin kuin Dan Brownin The Lost Symbolissa; Danin paras kirja on kyllä mielestäni Enkelit ja Demonit).
Niin että tänä vuonna olen menettänyt viime vuonna suurella vaivalla tienaamani vahvuuslukupisteet ovat menneet sinne minne Björn "nalle" Wahlroosin mielestä Suomen kehitysyhteistyörahat elikkä Kankkulan Kaivoon. Sen sijaan pokerilla olen voittanut pienen omaisuuden! Menestys on monen pikkujutun summa - tärkein lienee pelinvalinta ja tiltin välttäminen. Esimerkki ensimmäisestä viime lauantailta: Löysin yhdeltä saitilta 10/20€ Potlimit Omaha hi/lo -pelin. 10/20€ on minulle sekä pelikassan kannalta että henkisesti liian isoa - parin kahden kilon sisäänoston häviäminen ottais kyl syömest. Ja sellastahan voi tapahtua, vaikka pelaisi ihan oikein.
Kyseisellä saitilla 10/20 on kuitenkin tosi harvoin auki - aattelin kokeilla puolella elikkä tonnilla. Ns. shotin ottaminen (eli normaalia isomman pelin kokeileminen) joko jonkun paistin metsästys- tai ihan vaan oppimismielessä on sinänsä ok, jos päättää etukäteen summan, jonka hävittyään lopettaa; tästä päätöksestä pitää pitää kiinni.
Joka tapauksessa osuin nopeasti johonkin käteen ja sain tuplat. Vähän aikaa pelattuani totesin olevani mit Abstand pöydän paras pelaaja. Jos on voitolla ja tuntuu siltä, että hallitsee pöytää, pitää jatkaa pelaamista! Niin myös tein, ja vihut joko menivät poikki tai lähtivät karkuun. Viimeinen yritti vielä taistella viimeisellä tonnillaan, mutta vein senkin. Jäin pöytään yksikseni 6 kiloa ylhäällä. Voitin vielä 1,5k toiselta saitilta, joten +7.5k€. Elämäni suurin päivävoitto. Ehkä se ei olekaan traagista, jos en löydä töitä lähiaikoina. Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
--
"Shottauksen" teoriaa: Mielestäni tässä on hyvä käyttää vedonlyönnistä tuttua Kellyn kaavaa (Kelly oli muuten fyysikko!) , jonka mukaan "tasavedoille" (Kelly yleistyy toki helposti myös "epätasavedoille") voi riskeerata yhtä ison osan pelikassastaan kuin vedossa on "etua" prosentteina. Esim. jos heitetään kolikkoa siten, että jos saamme 10 kerran jälkeen enemmän oikein - voitamme 11€, ja jos vähemmän - häviämme 10€, odotusarvomme on 50 senttiä. Etumme on siis 5% panoksesta, joten voimme sijoittaa 5% pelikassastamme tähän (mahtavaan!) peliin.
Pokerissa vastaavasti "shottiin" voi teorissa ottaa mukaan esim. 20% pelikassasta, jos olettaa saavansa rahansa sisään 60-40 -suosikkina. Käytännössä kannattaa kyllä olla huomattavasti varovaisempi - harvoin pelin "valuea" pystyy arvioimaan näin tarkasti. Yleensä liian suuri peli aiheuttaa virheitä lähinnä keskikokoisissa poteissa, joita ei uskalla pelata normaalisti, vaan pyrkii koko ajan pelaamaan pienemillä panoksilla, tai sitten alkaa luulla, että vastustajat "aina yrittävät jotain", mikä johtaa hallitsemattomiin riskeihin.
--
P.S.
Entinen opiskelukaverini Juho ihmetteli Facebookissa, miksi firma lennättää hänet Norjaan juottamaan yhtä LEDiä. Homman olisi tietenkin voinut hoitaa monella tavalla fiksummin,
mutta tarkoitus ei ole hoitaa hommia fiksusti, vaan tehdä rahaa. Juho epäili konsultti-ledinjuottamisen olevan yritykselle varsin kannattavaa puuhaa. Työlki ellää mut kaupal rikastuu!
Työhakemuksia lähetetty: joitakin
Reilut pari kuukautta on taas vierähtänyt ilman päivittämättä tätä blogia. Tämä on kait bloginpitäjien yleinen sairaus - aluksi päivitetetään usein, mutta sitten tämä menee sellaiseksi päivitän-kun-jaksan -touhuksi. No nyt on kirjoitettavaa - kaikennäköistä on tapahtunut elämässä.
Ensinnäkin olen muuttanut takaisin Suomeen. Ostin jopa kämpän. Laina on otettu 15 vuodeksi. Eli 180 lainaerää. 75 m²:n kämpästä on omaa ensi kuussa jo yli neliömetri. Jeejee.
K sai työtä perheyrityksestämme. Siinä työskentelevät jo veljeni ja siskoni (isä on siirtymässä sivuun). Olen siis kuin Corleonen perheen Michael, joka tekee ihan muita hommia kuin muu perhe!
Olen lähettänyt joitain työhakemuksia - lähinnä pistänyt tietojani eri lääketieteellisen tekniikan firmojen sivuille. Sain jopa yhden hakutietojasi-vastaava-paikka-on-avautunut -meilin; valitettavasti paikka oli customer first contact. Ensisijaisesti haettiin hyvää kommunikointi- ja tiimityöskentelykykyä, tekninen koulutus oli eduksi. Jeejee. En hakenut paikkaa.
Joku voisi sanoa, että olen onnellisessa elämäntilanteessa - minun ei tarvitse ottaa vastaan sellaista työtä, jota ei viitsi tehdä.
No, tämä oli Eselsbrücke pokeriin (saksalaiset kielikuvat taipuvat usein suomeksi mukavasti!) . Minulla näyttää olevan sellainen taipumus, että joko shakki tai pokeri menee hyvin, mutta ei molemmat. Tämä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - esimerkiksi Alexander Grischuk, maailmanlistan seiska, pelaili jonkin aikaa pokeria ansaitsemismielessä. Tästä seurasi shakkituloset selvä heikkeneminen. Grischuk nousi takaisin maailman huipulle vasta lopetettuaan vakavan pokerin. Niin että ehkä minun täytyy jossain vaiheessa valita wealth or wisdom (niin kuin Dan Brownin The Lost Symbolissa; Danin paras kirja on kyllä mielestäni Enkelit ja Demonit).
Niin että tänä vuonna olen menettänyt viime vuonna suurella vaivalla tienaamani vahvuuslukupisteet ovat menneet sinne minne Björn "nalle" Wahlroosin mielestä Suomen kehitysyhteistyörahat elikkä Kankkulan Kaivoon. Sen sijaan pokerilla olen voittanut pienen omaisuuden! Menestys on monen pikkujutun summa - tärkein lienee pelinvalinta ja tiltin välttäminen. Esimerkki ensimmäisestä viime lauantailta: Löysin yhdeltä saitilta 10/20€ Potlimit Omaha hi/lo -pelin. 10/20€ on minulle sekä pelikassan kannalta että henkisesti liian isoa - parin kahden kilon sisäänoston häviäminen ottais kyl syömest. Ja sellastahan voi tapahtua, vaikka pelaisi ihan oikein.
Kyseisellä saitilla 10/20 on kuitenkin tosi harvoin auki - aattelin kokeilla puolella elikkä tonnilla. Ns. shotin ottaminen (eli normaalia isomman pelin kokeileminen) joko jonkun paistin metsästys- tai ihan vaan oppimismielessä on sinänsä ok, jos päättää etukäteen summan, jonka hävittyään lopettaa; tästä päätöksestä pitää pitää kiinni.
Joka tapauksessa osuin nopeasti johonkin käteen ja sain tuplat. Vähän aikaa pelattuani totesin olevani mit Abstand pöydän paras pelaaja. Jos on voitolla ja tuntuu siltä, että hallitsee pöytää, pitää jatkaa pelaamista! Niin myös tein, ja vihut joko menivät poikki tai lähtivät karkuun. Viimeinen yritti vielä taistella viimeisellä tonnillaan, mutta vein senkin. Jäin pöytään yksikseni 6 kiloa ylhäällä. Voitin vielä 1,5k toiselta saitilta, joten +7.5k€. Elämäni suurin päivävoitto. Ehkä se ei olekaan traagista, jos en löydä töitä lähiaikoina. Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
--
"Shottauksen" teoriaa: Mielestäni tässä on hyvä käyttää vedonlyönnistä tuttua Kellyn kaavaa (Kelly oli muuten fyysikko!) , jonka mukaan "tasavedoille" (Kelly yleistyy toki helposti myös "epätasavedoille") voi riskeerata yhtä ison osan pelikassastaan kuin vedossa on "etua" prosentteina. Esim. jos heitetään kolikkoa siten, että jos saamme 10 kerran jälkeen enemmän oikein - voitamme 11€, ja jos vähemmän - häviämme 10€, odotusarvomme on 50 senttiä. Etumme on siis 5% panoksesta, joten voimme sijoittaa 5% pelikassastamme tähän (mahtavaan!) peliin.
Pokerissa vastaavasti "shottiin" voi teorissa ottaa mukaan esim. 20% pelikassasta, jos olettaa saavansa rahansa sisään 60-40 -suosikkina. Käytännössä kannattaa kyllä olla huomattavasti varovaisempi - harvoin pelin "valuea" pystyy arvioimaan näin tarkasti. Yleensä liian suuri peli aiheuttaa virheitä lähinnä keskikokoisissa poteissa, joita ei uskalla pelata normaalisti, vaan pyrkii koko ajan pelaamaan pienemillä panoksilla, tai sitten alkaa luulla, että vastustajat "aina yrittävät jotain", mikä johtaa hallitsemattomiin riskeihin.
--
P.S.
Entinen opiskelukaverini Juho ihmetteli Facebookissa, miksi firma lennättää hänet Norjaan juottamaan yhtä LEDiä. Homman olisi tietenkin voinut hoitaa monella tavalla fiksummin,
mutta tarkoitus ei ole hoitaa hommia fiksusti, vaan tehdä rahaa. Juho epäili konsultti-ledinjuottamisen olevan yritykselle varsin kannattavaa puuhaa. Työlki ellää mut kaupal rikastuu!
Dienstag, 22. Juni 2010
"Älkää tehkö kuten minä teen..."
Kuukauden nettitulos:+1,1
Kuukauden livetulos: -4,5
Työhakemuksia lähetetty: 2
Paino: 81 (kai)
Äitini (jota muuten toki arvostan) kertomat vitsit ovat yleensä aika tylsiä. Yksi niistä kertoo papista, jolle eläminen Pyhän Kirjan ohjeiden mukaan tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia - jäätyään taas kerran kiinni lihan heikkoudesta pappi tokaisi:"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon!".
Vitsi ei kerro, mitä kiellettyä pappi tarkkaan ottaen teki; katolisen kirkon viimeaikainen lasten hyväksikäyttö -kriisi asettaa vitsissä esiintyneen papin groteskiin valoon. Tokihan joskus maksullisten yöseura-palvelujen käyttäminen on selibaattipapille moraalisesti vähemmän tuomittavaa kuin koulupoikien raiskaaminen.
En aio kuitenkaan pohtia katolisen kirkon moraalia (olen protestantti ja sitä paitsi [ainakin entinen] tiedemies!), vaan katsoa peiliin. Palattuani Barcelonasta oli päässäni vain yksi ajatus: pitäisi nopeasti grindata kuukausi plussalle. Välillä homma näytti jo hyvältä - kuoppa oli melkein täytetty. Tässä hommassa unhoittui kuitenkin tärkeä sääntö: Pokerinpelaajalle maksetaan tuntipalkkaa, joka riippuu tehdyn työn laadusta ja olosuhteista. Pelaaminen jonkun tietyn summan voittamiseksi on periaatteellinen virhe.
Tietenkin hommassa kävi niin kuin aina: aloin pelata huolimattomasti ja keskittymättä kunnolla; useimmat tilanteet hoituvat toki rutiinilla, mutta lopulta tulee aina vaikeita tilanteita, joissa keskittyminen palkitaan. Tein monta "autopilotti-päätöstä" ja hävisin lopulta kaikki voittoni. Kuukauden nettisaldo käväisi jopa miinuksella! Onnekseni huomasin tilanteessa kaikki kestotiltin ainekset. Ja tein vaihteeksi viisaan päätöksen: lopettaa tältä kuulta. Koska olen jonkin verran addiktoitunut gämbläykseen, kesti lopettamispäätös vain yhden päivän; sen jälkeen päädyin "nikotiinilaastari"-tyyppiseen hoitoon, eli pelaan toistaikseksi tunnin päivässä.
Tänään on kolmas uuden kurin mukaisesti eletty päivä. Peli maistuu pienissä annoksissa PALJON paremmalta! Ja voittoakin on jo tullut mukavasti. Samalla voi valmistautua Heart of Finlandiin. Shakkihan on jalompi peli kuin pokeri, joten siinä pärjäämistä arvostan enemmän kuin pokerissa, jotan pelataan rahan takia.
Niin, ja hain töihin Metropolialle ja Heurekaan. Katsotaan, kuinka käy.
Kuukauden livetulos: -4,5
Työhakemuksia lähetetty: 2
Paino: 81 (kai)
Äitini (jota muuten toki arvostan) kertomat vitsit ovat yleensä aika tylsiä. Yksi niistä kertoo papista, jolle eläminen Pyhän Kirjan ohjeiden mukaan tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia - jäätyään taas kerran kiinni lihan heikkoudesta pappi tokaisi:"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon!".
Vitsi ei kerro, mitä kiellettyä pappi tarkkaan ottaen teki; katolisen kirkon viimeaikainen lasten hyväksikäyttö -kriisi asettaa vitsissä esiintyneen papin groteskiin valoon. Tokihan joskus maksullisten yöseura-palvelujen käyttäminen on selibaattipapille moraalisesti vähemmän tuomittavaa kuin koulupoikien raiskaaminen.
En aio kuitenkaan pohtia katolisen kirkon moraalia (olen protestantti ja sitä paitsi [ainakin entinen] tiedemies!), vaan katsoa peiliin. Palattuani Barcelonasta oli päässäni vain yksi ajatus: pitäisi nopeasti grindata kuukausi plussalle. Välillä homma näytti jo hyvältä - kuoppa oli melkein täytetty. Tässä hommassa unhoittui kuitenkin tärkeä sääntö: Pokerinpelaajalle maksetaan tuntipalkkaa, joka riippuu tehdyn työn laadusta ja olosuhteista. Pelaaminen jonkun tietyn summan voittamiseksi on periaatteellinen virhe.
Tietenkin hommassa kävi niin kuin aina: aloin pelata huolimattomasti ja keskittymättä kunnolla; useimmat tilanteet hoituvat toki rutiinilla, mutta lopulta tulee aina vaikeita tilanteita, joissa keskittyminen palkitaan. Tein monta "autopilotti-päätöstä" ja hävisin lopulta kaikki voittoni. Kuukauden nettisaldo käväisi jopa miinuksella! Onnekseni huomasin tilanteessa kaikki kestotiltin ainekset. Ja tein vaihteeksi viisaan päätöksen: lopettaa tältä kuulta. Koska olen jonkin verran addiktoitunut gämbläykseen, kesti lopettamispäätös vain yhden päivän; sen jälkeen päädyin "nikotiinilaastari"-tyyppiseen hoitoon, eli pelaan toistaikseksi tunnin päivässä.
Tänään on kolmas uuden kurin mukaisesti eletty päivä. Peli maistuu pienissä annoksissa PALJON paremmalta! Ja voittoakin on jo tullut mukavasti. Samalla voi valmistautua Heart of Finlandiin. Shakkihan on jalompi peli kuin pokeri, joten siinä pärjäämistä arvostan enemmän kuin pokerissa, jotan pelataan rahan takia.
Niin, ja hain töihin Metropolialle ja Heurekaan. Katsotaan, kuinka käy.
Mittwoch, 9. Juni 2010
Boikki Barcelonassa
Kuukauden tulos: -0,9
Työhakemuksia lähetetty: 0
Paino: 81
Kävin espanjalaisen tuttuni Michaelin kutsumana Barcelonassa tutustumassa kaupunkiin sekä paikalliseen kasinoon.
Reissussa kävi suunnilleen niin kuin pokeripelaajien blogeissa yleensä kirjoitetaan:
"Mä kävin pelaan siel kasinol joka päivä. Ne oli kauheita paisteja, mut niil kävi hillitön flaksi, sit mä vedin kauhees kännis mut ne aina hillotti ja multa meni koko rolli...". Nojaa, en ihan tällä tavalla:
1) käytin 1 päivän ja 2 puolikasta päivää turisteiluun Barcelonassa.
2) en tietenkään pelannut humalassa (vaikka kasinolla on pokeripöydässä ilmaiset juotavat! join tuorepuristettua appelsiinimehua)
Mutta sen sijaan hävisin kaikki mukaanottamani rahat ja vähän ylikin, yhteensä jotain vähän yli neljä tonnia. Suurin osa meni 5/10 pottiomahaan; ehkä 1/4 meni 2/5 holdemiin. Tietenkään ei kolmen 100BB:n sisäänoston häviäminen 5/10-ompussa ole yhtään mitään; monet kuittaisivat koko jutun vain olankohautuksella: varianssia. Ja olisivat toki oikeassa.
Minä olen kuitenkin ihminen, joka mielellään syyttää itseään epäonnistumisista. Joten analysoidaanpa tilannetta hieman:
1) Pelin odotusarvo: ilman muuta positiivinen. Paikka on täynnä rikkaita espanjalaisia gämblääjäpappoja; luulisin, että parin viikon intensiivikoulutuksella suunnilleen kuka tahansa normaalilahjainen henkilö voisi pelata peliä voitollisesti.
2) Pelin koko pelikassaan nähden: Liian suurta. Tämä oli toki etukäteen tiedossa. Tällainen "shotin ottaminen" on toki ok, jos ei riskeeraa liian isoa siivua pelikassastaan.
3) Optimaalinen strategia: Varianssia olisi tietenkin voinut pienentää pelaamalla "vienna-tyyliä" (pikkustäkillä call ja reraise all-in, kun joku korottaa perästä); näin esim. Michael pelaa. Ja tekee helppoa rahaa. Toinen hyvä sisäänosto on 60BB. Koska melkein kaikki potit ovat tyyliin korotettuja 5 pelaajan potteja, keskimääräinen potti flopilla on noin 15BB (150€); jos meillä on 60BB, rahaa on tarpeeksi lyöntiin ja korotukseen tai check-raise -alliniin. Jälleen helppoa pelata.
Minä taas en osannut päättää, mitä tyyliä pelaan. Rahaa oli kolmestasadasta 1.5 kiloon. Mistä seurasi epäoptimaalista peliä joissain tilanteissa. Ei hyvä.
4) Live-pelien yleinen dynamiikka: Netissä olen tottunut siihen, että kaikki pelaavat ainakin jonkun logiikan mukaan. Pelaajista on tarjolla statit tai ainakin omat notet. Livessä havainnot pitää muistaa (mietin kyllä niiden kirjoittamista lapulle! ehkä tämä on hyvä tapa?!); lisäksi "henkilökemia" on tärkeämpää. Joku saattaa vain päättää haluavansta voittaa potin sinulta riippumatta siitä, mitä kädessä tapahtuu. Tällöin pitää vain purra hampaat yhteen ja maksaa.
Lisäksi monet pelaajat ajattelevat varsin alkeellisella tasolla: joko katsovat vain omia korttejaan (ns. nollas taso) tai sitten päättävät minulla olevan jonkun tietyn käden ja pelaavat sen mukaan miettimättä käsiskaaloja sen tarkempaa tai sitä, miltä heidän kätensä näyttää minun silmissäni (ensimmäinen taso). Yleensäkin pelaajat tulevat kasinolle pitämään hauskaa, vain harvat pelaavat varsinaisesti rahan takia (vaikka papat ovat varmoja omista pelitaidoistaan!); hyvä pelaaja välttää pelaamista toisia hyviä vastaan ja keskittyy gämbläämiseen paisteja vastaan.
Johtopäätös: Tietysti olin epäonnekas peleissä, mutta - kuten mielestäni melkein aina - omassa pelissä sekä strategiassa oli rutkasti parannettavaa. Seuraavalla kerralla mietitään homma etukäteen!
"Der General, der eine Schlacht gewinnt, stellt vor dem Kampf viele Berechnungen an. Der General, der verliert, stellt vorher kaum Berechnungen an."
- Sun Zhu, die Kunst des Krieges
Työhakemuksia lähetetty: 0
Paino: 81
Kävin espanjalaisen tuttuni Michaelin kutsumana Barcelonassa tutustumassa kaupunkiin sekä paikalliseen kasinoon.
Reissussa kävi suunnilleen niin kuin pokeripelaajien blogeissa yleensä kirjoitetaan:
"Mä kävin pelaan siel kasinol joka päivä. Ne oli kauheita paisteja, mut niil kävi hillitön flaksi, sit mä vedin kauhees kännis mut ne aina hillotti ja multa meni koko rolli...". Nojaa, en ihan tällä tavalla:
1) käytin 1 päivän ja 2 puolikasta päivää turisteiluun Barcelonassa.
2) en tietenkään pelannut humalassa (vaikka kasinolla on pokeripöydässä ilmaiset juotavat! join tuorepuristettua appelsiinimehua)
Mutta sen sijaan hävisin kaikki mukaanottamani rahat ja vähän ylikin, yhteensä jotain vähän yli neljä tonnia. Suurin osa meni 5/10 pottiomahaan; ehkä 1/4 meni 2/5 holdemiin. Tietenkään ei kolmen 100BB:n sisäänoston häviäminen 5/10-ompussa ole yhtään mitään; monet kuittaisivat koko jutun vain olankohautuksella: varianssia. Ja olisivat toki oikeassa.
Minä olen kuitenkin ihminen, joka mielellään syyttää itseään epäonnistumisista. Joten analysoidaanpa tilannetta hieman:
1) Pelin odotusarvo: ilman muuta positiivinen. Paikka on täynnä rikkaita espanjalaisia gämblääjäpappoja; luulisin, että parin viikon intensiivikoulutuksella suunnilleen kuka tahansa normaalilahjainen henkilö voisi pelata peliä voitollisesti.
2) Pelin koko pelikassaan nähden: Liian suurta. Tämä oli toki etukäteen tiedossa. Tällainen "shotin ottaminen" on toki ok, jos ei riskeeraa liian isoa siivua pelikassastaan.
3) Optimaalinen strategia: Varianssia olisi tietenkin voinut pienentää pelaamalla "vienna-tyyliä" (pikkustäkillä call ja reraise all-in, kun joku korottaa perästä); näin esim. Michael pelaa. Ja tekee helppoa rahaa. Toinen hyvä sisäänosto on 60BB. Koska melkein kaikki potit ovat tyyliin korotettuja 5 pelaajan potteja, keskimääräinen potti flopilla on noin 15BB (150€); jos meillä on 60BB, rahaa on tarpeeksi lyöntiin ja korotukseen tai check-raise -alliniin. Jälleen helppoa pelata.
Minä taas en osannut päättää, mitä tyyliä pelaan. Rahaa oli kolmestasadasta 1.5 kiloon. Mistä seurasi epäoptimaalista peliä joissain tilanteissa. Ei hyvä.
4) Live-pelien yleinen dynamiikka: Netissä olen tottunut siihen, että kaikki pelaavat ainakin jonkun logiikan mukaan. Pelaajista on tarjolla statit tai ainakin omat notet. Livessä havainnot pitää muistaa (mietin kyllä niiden kirjoittamista lapulle! ehkä tämä on hyvä tapa?!); lisäksi "henkilökemia" on tärkeämpää. Joku saattaa vain päättää haluavansta voittaa potin sinulta riippumatta siitä, mitä kädessä tapahtuu. Tällöin pitää vain purra hampaat yhteen ja maksaa.
Lisäksi monet pelaajat ajattelevat varsin alkeellisella tasolla: joko katsovat vain omia korttejaan (ns. nollas taso) tai sitten päättävät minulla olevan jonkun tietyn käden ja pelaavat sen mukaan miettimättä käsiskaaloja sen tarkempaa tai sitä, miltä heidän kätensä näyttää minun silmissäni (ensimmäinen taso). Yleensäkin pelaajat tulevat kasinolle pitämään hauskaa, vain harvat pelaavat varsinaisesti rahan takia (vaikka papat ovat varmoja omista pelitaidoistaan!); hyvä pelaaja välttää pelaamista toisia hyviä vastaan ja keskittyy gämbläämiseen paisteja vastaan.
Johtopäätös: Tietysti olin epäonnekas peleissä, mutta - kuten mielestäni melkein aina - omassa pelissä sekä strategiassa oli rutkasti parannettavaa. Seuraavalla kerralla mietitään homma etukäteen!
"Der General, der eine Schlacht gewinnt, stellt vor dem Kampf viele Berechnungen an. Der General, der verliert, stellt vorher kaum Berechnungen an."
- Sun Zhu, die Kunst des Krieges
Samstag, 15. Mai 2010
€uro 2,0
Kuukauden tulos: +6 (josta tosin 1/3 kurssivoittoja euron heikkenemisestä)
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: 82 tjs.
Euro otettiin juhlallisesti käyttöön 1.1.2002; tietääkseni ensimmäinen eurolla tehty ostos oli silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ostama 1€ maksanut kahvi. Saksalaiset kyselevät minulta joskus, onko Suomessa euro; muistutan heille, että Suomessa euro otettiin käyttöön tuntia ennen Saksaa (aikaeron takia).
Yhtä aikaa Suomen kanssa € otettiin käyttöön EU:n eteläisimmässä maassa, nimittäin Kreikassa. Idea, että pohjoisessa ja etelässä asuvat kansat voisivat käyttää samaa rahaa, osoittautui kuitenkin naiiviksi. En ainakaan myönnä olevani rasisti, mutta mielestäni eri kansojen ominaisuudet pitäisi ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. €:n turmion ennusti jotain 10 vuotta sitten ...äitini! Äitini ennustuksen mukaan tiukkaa talouspolitiikkaa hoitavat pohjoismaat ja Saksa - muut menevät vähän hällä väliä -asenteella.Äitini on ammatiltaan kielenkääntäjä, eikä tiedä taloudesta yhtään mitään. Mutta ymmärtää sen sijaan kulttuurieroja.
Demokraattisessa taloudenhoidossa piilee perustavaa laatua oleva ristiriita. Säästäminen ei nimittäin houkuta äänestäjiä! Valitettavasti kukaan ei halua leikata omia tulojaan ("oma raha on omaa, muiden raha yhteistä"); jos poliitikko sitä ehdottaa, hän on vaarassa menettää äänestäjänsä. Budjettimme-on-x-miljardia-alijäämäinen-joten-olisi-hyvä-leikata-tästä-ja-tästä ei ole se, mitä äänestäjät haluavat kuulla. Joten parempi ottaa lainaa ja antaa seuraavan hallituksen ratkaista velkaongelmat.
Euroon liittyminen oli monille maille talouspoliittisesti varsin houkuttelevaa. Kyse on tietenkin lainojen koroista. Kreikan ei tarvinnut pitää yllä erityisen hyvää luottokelpoisuutta, koska takana on mahtava Euroopan keskuspankki. Joten he väärensivät kirjanpidot näyttämään plussaa ja jatkoivat velkaantumista. Go Jorgos.
Sitten eräänä päivänä oli pakko paljastaa totuus. Jorgosmaa on poikki. Velkojen korot täytyy maksaa, uutta velkaa ei saa kuin tähtitieteellisillä koroilla. On pakko huutaa EU apuun.
Euroopan poliitikot totesivat, että on pakko auttaa, muuten Kreikka on konkurssissa, ja epäluottamus velkaantuviin valtioihin vetää muita maita mukanaan (nk. PIIG-maat: Portugal,Ireland,Italy,Greece, ehkä myös Espanja). ~150 miljardin apupaketti runnottiin euromaiden parlamenteissa pikakäsittelynä läpi (vaikka Saksassa Angela Merkel väitti ensin, ettei Kreikalle makseta senttiäkään, kunnes Nordrhein-Westfalenin osavaltiovaalit olivat ohi, jonka jälkeen oli toinen ääni kellossa). Lisäksi valtiovarainministerit sopivat 750 miljardin (!!) lainarahaston perustamisesta, jolla autetaan vaikeuksissa olevia EU-maita.
Monien asiantuntijoiden mielipiteet olivat melko yhtenevät: EU ostaa tällä paketilla itselleen aikaa. Ongelmia se ei ratkaise. Kreikalle tosin saneltiin talouden tervehdyskuuriin, joka ei ole ihan paasto, mutta kunnon laihis kuitenkin (eikä todellakaan mikään Atkinsin dieetti -
työtä lisää, palkat alas, verot ylös, eläkeikä ylös - eikä apua näkyvissä talouskasvulta).
Mutta:
- kreikkalaiset eivät halua luopua leveästä elämästään: odotettavissa on laajoja lakkoja
- säästämällä ei tehdä rahaa: Kreikan talous ei tuota
- Kreikassa korruptiolla ja verojen kiertämisellä on pitkät perinteet
- kreikkalaiset eivät itse ymmärrä olevansa syypää, vaan syyttävät markkinavoimia, keinottelijoita ja jopa Saksaa (väite, että keinottelijat ovat syypää kriisiin, on osittain totta, mutta
jos talous olisi kunnossa, vaikea olisi keinotella!)
Eräät saksalaiset poliitikot ehdottivat Kreikan saarien myymistä. Ehdotus tuntuu järkevältä: Kreikan yli 2000 saaresta vain jotain 70 on asuttuja. Kun tätä ehdotettiin kreikan pääministerille, hän totesi tyyliin:"Olen kuullut ehdotuksia Akropolis-kukkulan myymisestä. En halua tässä tilanteessa ottaa tuollaisiin ehdotuksiin kantaa." Tyypillinen poliitikon kommentti: ei vastaa kysymykseen, vaan "muuttaa" kysymyksen epäsopivaksi! Jos tunsin jotain myötätuntoa kreikkalaisia kohtaan, nyt se oli sitten lopullisesti poissa. Yksityiseltä tai yritykseltä ulosotetaan kaikki; valtiolle annetaan halpaa lainaa.
Mihin lainan antamisella sitten pyritään? Kreikan pelastamisplaanihan ei ole realisitinen.
Vastaus löytyy tietenkin luotoista. Esim. Saksan pankit ovat lainanneet PIIG-maille noin 490 miljardia (!!); jos Kreikasta alkaa konkurssiaalto, rahat menevät kankkulan kaivoon. Jos rahat saadaan vedettyä ulos heikon talouden maista, Eurooppa välttää pankkikriisin.
Sen jälkeen on aika todeta tyly aisoiden tila. €uro osoittautui 8 vuoden käytön jälkeen bugiseksi - on aika päivittää. Enter €uro 2,0. Vain vahvan talouden maille: Pohjoismaat (Ruotsi ja Tanskakin voisivat liittyä tähän!), Saksa, Benelux-maat, ehkä Ranska, ehkäpä Tsekki ja muita maita jotka osaavat huolehtia taloudestaan.
PIIG-maat voivat jatkaa €uro 1,0:lla ja ottaa siihen mukaan vaikka Islannin ja Latvian.
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: 82 tjs.
Euro otettiin juhlallisesti käyttöön 1.1.2002; tietääkseni ensimmäinen eurolla tehty ostos oli silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ostama 1€ maksanut kahvi. Saksalaiset kyselevät minulta joskus, onko Suomessa euro; muistutan heille, että Suomessa euro otettiin käyttöön tuntia ennen Saksaa (aikaeron takia).
Yhtä aikaa Suomen kanssa € otettiin käyttöön EU:n eteläisimmässä maassa, nimittäin Kreikassa. Idea, että pohjoisessa ja etelässä asuvat kansat voisivat käyttää samaa rahaa, osoittautui kuitenkin naiiviksi. En ainakaan myönnä olevani rasisti, mutta mielestäni eri kansojen ominaisuudet pitäisi ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. €:n turmion ennusti jotain 10 vuotta sitten ...äitini! Äitini ennustuksen mukaan tiukkaa talouspolitiikkaa hoitavat pohjoismaat ja Saksa - muut menevät vähän hällä väliä -asenteella.Äitini on ammatiltaan kielenkääntäjä, eikä tiedä taloudesta yhtään mitään. Mutta ymmärtää sen sijaan kulttuurieroja.
Demokraattisessa taloudenhoidossa piilee perustavaa laatua oleva ristiriita. Säästäminen ei nimittäin houkuta äänestäjiä! Valitettavasti kukaan ei halua leikata omia tulojaan ("oma raha on omaa, muiden raha yhteistä"); jos poliitikko sitä ehdottaa, hän on vaarassa menettää äänestäjänsä. Budjettimme-on-x-miljardia-alijäämäinen-joten-olisi-hyvä-leikata-tästä-ja-tästä ei ole se, mitä äänestäjät haluavat kuulla. Joten parempi ottaa lainaa ja antaa seuraavan hallituksen ratkaista velkaongelmat.
Euroon liittyminen oli monille maille talouspoliittisesti varsin houkuttelevaa. Kyse on tietenkin lainojen koroista. Kreikan ei tarvinnut pitää yllä erityisen hyvää luottokelpoisuutta, koska takana on mahtava Euroopan keskuspankki. Joten he väärensivät kirjanpidot näyttämään plussaa ja jatkoivat velkaantumista. Go Jorgos.
Sitten eräänä päivänä oli pakko paljastaa totuus. Jorgosmaa on poikki. Velkojen korot täytyy maksaa, uutta velkaa ei saa kuin tähtitieteellisillä koroilla. On pakko huutaa EU apuun.
Euroopan poliitikot totesivat, että on pakko auttaa, muuten Kreikka on konkurssissa, ja epäluottamus velkaantuviin valtioihin vetää muita maita mukanaan (nk. PIIG-maat: Portugal,Ireland,Italy,Greece, ehkä myös Espanja). ~150 miljardin apupaketti runnottiin euromaiden parlamenteissa pikakäsittelynä läpi (vaikka Saksassa Angela Merkel väitti ensin, ettei Kreikalle makseta senttiäkään, kunnes Nordrhein-Westfalenin osavaltiovaalit olivat ohi, jonka jälkeen oli toinen ääni kellossa). Lisäksi valtiovarainministerit sopivat 750 miljardin (!!) lainarahaston perustamisesta, jolla autetaan vaikeuksissa olevia EU-maita.
Monien asiantuntijoiden mielipiteet olivat melko yhtenevät: EU ostaa tällä paketilla itselleen aikaa. Ongelmia se ei ratkaise. Kreikalle tosin saneltiin talouden tervehdyskuuriin, joka ei ole ihan paasto, mutta kunnon laihis kuitenkin (eikä todellakaan mikään Atkinsin dieetti -
työtä lisää, palkat alas, verot ylös, eläkeikä ylös - eikä apua näkyvissä talouskasvulta).
Mutta:
- kreikkalaiset eivät halua luopua leveästä elämästään: odotettavissa on laajoja lakkoja
- säästämällä ei tehdä rahaa: Kreikan talous ei tuota
- Kreikassa korruptiolla ja verojen kiertämisellä on pitkät perinteet
- kreikkalaiset eivät itse ymmärrä olevansa syypää, vaan syyttävät markkinavoimia, keinottelijoita ja jopa Saksaa (väite, että keinottelijat ovat syypää kriisiin, on osittain totta, mutta
jos talous olisi kunnossa, vaikea olisi keinotella!)
Eräät saksalaiset poliitikot ehdottivat Kreikan saarien myymistä. Ehdotus tuntuu järkevältä: Kreikan yli 2000 saaresta vain jotain 70 on asuttuja. Kun tätä ehdotettiin kreikan pääministerille, hän totesi tyyliin:"Olen kuullut ehdotuksia Akropolis-kukkulan myymisestä. En halua tässä tilanteessa ottaa tuollaisiin ehdotuksiin kantaa." Tyypillinen poliitikon kommentti: ei vastaa kysymykseen, vaan "muuttaa" kysymyksen epäsopivaksi! Jos tunsin jotain myötätuntoa kreikkalaisia kohtaan, nyt se oli sitten lopullisesti poissa. Yksityiseltä tai yritykseltä ulosotetaan kaikki; valtiolle annetaan halpaa lainaa.
Mihin lainan antamisella sitten pyritään? Kreikan pelastamisplaanihan ei ole realisitinen.
Vastaus löytyy tietenkin luotoista. Esim. Saksan pankit ovat lainanneet PIIG-maille noin 490 miljardia (!!); jos Kreikasta alkaa konkurssiaalto, rahat menevät kankkulan kaivoon. Jos rahat saadaan vedettyä ulos heikon talouden maista, Eurooppa välttää pankkikriisin.
Sen jälkeen on aika todeta tyly aisoiden tila. €uro osoittautui 8 vuoden käytön jälkeen bugiseksi - on aika päivittää. Enter €uro 2,0. Vain vahvan talouden maille: Pohjoismaat (Ruotsi ja Tanskakin voisivat liittyä tähän!), Saksa, Benelux-maat, ehkä Ranska, ehkäpä Tsekki ja muita maita jotka osaavat huolehtia taloudestaan.
PIIG-maat voivat jatkaa €uro 1,0:lla ja ottaa siihen mukaan vaikka Islannin ja Latvian.
Donnerstag, 6. Mai 2010
Suo, kuokka ja Jussi
Kuukauden tulos: +3
Huhtikuun tulos: +ihansikana
Työhakemuksia lähetetty: 1
Paino >80 (edelleen)
K on saamassa (vihdoinkin!) gradunsa valmiiksi. Palautuspäivä oli tosin 5.5., eikä tämä meisterwerk tietenkään ollut ajoissa valmis - K ratkaisi ongelman menemällä lääkäriin valittamaan migreeniä ja hommasi sairauslomaa.
Gradu käsittelee Suomi-kuvaa Saksassa. Suomi-kuvan maalaamiseksi K teki nettikyselyn, johon saatiin 68 vastausta (olen hieman pettynyt määrään, mutta kyselyn levitys ei onnistunut ihan niin helposti, kuin olin toivonut). Kyselyn ensimmäinen kysymys koski spontaanisti mieleentulevia Suomi-assosiaatioitaYleisimmät sanat olivat Metsä (20), järvi (19), lumi (19), Sauna (15), kylmä (13), Nokia (11) ja Helsinki (10).
Suomi-brändiä varten perustettiin pari vuotta sitten oikein valiokunta, jota johtamaan kutsuttiin Jorma Ollila. Toinen Suomi-kuvan ahkera kiillottaja on Matkailunedistämiskeskus (MEK). Molempien tarkoitus on osoittaa, että Suomi ei ole vain Euroopan peräkylä, jossa on tuhansia järviä ja metsiä ja joka elää kalastuksella ja poronhoidolla, vaan moderni teknologiavaltio.
Molempien arkkivihollinen on elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, joka onnistuu elokuvissaan viljelemään perinteistä, mega-kliseistä Suomi-kuvaa. Luin jostain (en ole onnistunut löytämään viitettä), että MEK:in edustaja on sanonut AK:n elokuvien tuhonneen 10 vuotta heidän työtään Suomi-kuvan uudistamiseksi. LOL. Turha työ meni hukkaan!
Huhtikuun tulos: +ihansikana
Työhakemuksia lähetetty: 1
Paino >80 (edelleen)
K on saamassa (vihdoinkin!) gradunsa valmiiksi. Palautuspäivä oli tosin 5.5., eikä tämä meisterwerk tietenkään ollut ajoissa valmis - K ratkaisi ongelman menemällä lääkäriin valittamaan migreeniä ja hommasi sairauslomaa.
Gradu käsittelee Suomi-kuvaa Saksassa. Suomi-kuvan maalaamiseksi K teki nettikyselyn, johon saatiin 68 vastausta (olen hieman pettynyt määrään, mutta kyselyn levitys ei onnistunut ihan niin helposti, kuin olin toivonut). Kyselyn ensimmäinen kysymys koski spontaanisti mieleentulevia Suomi-assosiaatioitaYleisimmät sanat olivat Metsä (20), järvi (19), lumi (19), Sauna (15), kylmä (13), Nokia (11) ja Helsinki (10).
Suomi-brändiä varten perustettiin pari vuotta sitten oikein valiokunta, jota johtamaan kutsuttiin Jorma Ollila. Toinen Suomi-kuvan ahkera kiillottaja on Matkailunedistämiskeskus (MEK). Molempien tarkoitus on osoittaa, että Suomi ei ole vain Euroopan peräkylä, jossa on tuhansia järviä ja metsiä ja joka elää kalastuksella ja poronhoidolla, vaan moderni teknologiavaltio.
Molempien arkkivihollinen on elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, joka onnistuu elokuvissaan viljelemään perinteistä, mega-kliseistä Suomi-kuvaa. Luin jostain (en ole onnistunut löytämään viitettä), että MEK:in edustaja on sanonut AK:n elokuvien tuhonneen 10 vuotta heidän työtään Suomi-kuvan uudistamiseksi. LOL. Turha työ meni hukkaan!
Dienstag, 13. April 2010
Kestotiltti
Kuukauden tulos:+7,7
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: >80
Näytelmän käsikirjoitus:
K=Kohtaus,
KP=Kestotilttinen pelaaja,
JÄ=Järjen ääni
K1
KP: "Hävisin taas."
JÄ: " Mitä tapahtui?"
KP:"Ne oli kauheita paisteja, mutta niillä kävi aivan hirvee flaksi."
JÄ:"No sitten varmaan voitat seuraavalla kerralla."
KP:"No niin sitä luulis."
...
K2
KP:"Niillä oli aina käsi!"
JÄ:"Häh?"
KP:"Tein mahtavia moveja, bluffasin, luin peliä. Mutta aina niillä oli jotain."
JÄ:"Pelasit siis hyvin."
KP:"Niin pelasin."
JÄ:"No ei siinä sitten mitään. Tärkeintä olla tyytyväinen peliinsä."
KP:"Niin."
...
K3
KP:"Niillä kävi hillitön flaksi!"
JÄ:"Miten niin?"
KP:"Sain aina rahat keskelle suosikkina, mutta ne osu aina."
JÄ:"Shit happens."
...
K4
KP:"Voitin paljon."
JÄ:"Jeejee!"
KP:"Mutta"
JÄ:"Mitä mutta?"
KP:"Otin shottia isompaan peliin."
JÄ:"Miksi?"
KP:"No kun siellä oli yksi megapaisti!"
JÄ:"No, sitten se oli ehkä ihan hyvä shotti?"
KP:"Se lahjotti rahansa muille. Ja lähti."
JÄ:"Ahaa. No sä varmaan lopetit?"
KP:"No, hävisin yhden arvonnan. Piti voittaa rahat takaisin!"
JÄ:"No, voititko?"
KP:"En tietenkään! Hävisin lisää!"
JÄ:"Auts. Paljonko?"
KP:"Kaikki voittoni."
JÄ:"Ähh. Tiedät hyvin, että..."
KP:"Älä jaksa."
JÄ:"No ei sitten. Tiedät itsekin."
...
K5
JÄ:"Miten tänään meni?"
KP:"No arvaa."
JÄ:"Paljonko hävisit?"
KP:"8 sisäänostoa."
JÄ:"MITÄ??"
KP:"No hävisin pari arvontaa, ja sitten..."
JÄ:"Niin?"
KP:"Menin tilttiin. Stäckejä alkoi mennä kuin vettä."
JÄ:"Mikset lopettanut?"
KP:"Älä jaksa."
JÄ:"MIKSET LOPETTANUT?"
KP:"No ois pitänyt, joo."
JÄ:"Miks pelaat pitkiä häviösessioita?"
KP:"No kun... eihän häviöllä voi lopettaa!"
JÄ:"LOL. Ootko ammattipelaaja vai harrastelija?"
KP (punastuu)
JÄ:"Tiedät hyvin, että..."
KP:"Oot oikeassa tietty."
JÄ:"Aloittelijan sääntö: Jatka, kun olet voitolla, lopeta kun olet häviöllä.
You have to respect the basics!"
KP:"Mutta kun peli oli hyvää!"
JÄ:"Oliko?"
KP:"No... ainakin aluksi. Sitten ne paistit meni katki."
JÄ:"No mikset lopettanut?"
...
K6
KP:"Pelasin pienempää tänään."
JÄ:"Miten meni?"
KP:"Hyvin. Biittaan pelin helposti."
JÄ:"Hyvä. Pelaa pienempiä, että saat pelisi kuntoon."
...
Tässä kohtaa alkaa näytelmän kriittinen kohta. Joko sankari saa pelinsä taas kuntoon ja pääsee pois kestotiltistä, tai...
...
K7
KP:"Pelasin pienempää. Pelasin tiukasti."
JÄ:"Voititko?"
KP:"Nojoo, vähän. Ne osas kyllä kipata."
JÄ:"Jaa, et bluffannut?"
KP:"Pelaan nyt tiukasti."
...
K8
KP:"Pelasin taas pikkupeliä."
JÄ:"Miten meni?"
KP:"Ne ownas mut täysin!"
JÄ:"Häh?"
KP:"Ensin pelasin tiukasti, sitten aloin bluffata."
JÄ:"Jaa, oliko imago kunnossa?"
KP:"No jaa, aluksi tuli hyviä käsiä, en saanut valueita, kun ne kippas riverillä.
Sitten aloin bluffata."
JÄ:"Toimiko?"
KP:"No pari kertaa joo, sitten jäin kiinni."
JÄ:"Oliko hyvä bluffi?"
KP:"Rehellisesti sanottuna ei."
JÄ:"No, otitko imagon muuttumisen huomioon?"
KP:"Toi on pikkupeli, ei ne mitään huomaa?"
JÄ:"Niinkö?"
KP:"No itse asiassa, jäin koko ajan kiinni bluffeista."
JÄ:"Miksi sitten bluffasit?"
KP:"Kun ei tullut kortteja."
JÄ:"Jos ei tuu kortteja, on helppo pelata."
KP:"Miten niin?"
JÄ:"No kippaat vaan. Ja odotat tilaisuutta. Jos haluat bluffata, täytyy imago rakentaa uudelleen. "
KP:"Äh. Toi oli pikku-peli! Ne oli kaikki tosi huonoja!"
JÄ:"Oliko? Muistatko, miksi pokerissa yleensä bluffataan?"
KP:"LOL. Koska se on niin siistiä!"
JÄ:"ARGH."
KP:"Ainiin. Kyllä siihen on oikeakin syy."
JÄ:"Noniin. Bluffaat, koska haluat maksun arvolyönneille! Jos vihu maksaa aina, sun ei pidä bluffata. Jos vihu kippaa aina, sä voit bluffata aina. "
KP:"Ja jos ne alkaa maksaa useammin, mun pitää vähentää bluffaamista. Ja päinvastoin."
JÄ:"Obv."
...
K9
KP:"Siellä oli yks kauhee nitti! Se ei pelannu mitään paitsi nutsit!"
JÄ:"No sellasta vastaan on helppo pelata. Et vaan anna sillä äksöniä, paitsi jos sulla on itelläs tosi hyvät!"
KP:"Mutku... mä ajattelin, että se osais pelata. Ja bluffais välillä. Mut ei, aina se vaan näytti nutsit."
JÄ:"Haha, nitti ownaa sut. Se on toiseksi pahinta, mitä pokerissa voi tapahtua."
KP:"Mikä on pahinta?"
JÄ:"No se, että maksuautomaatti ownaa sut."
KP:"Lol."
JÄ:" Kaksi yksinkertaista sääntöä. Koita muistaa.
1) Never bluff a calling station.
2) Never give action to a nit."
KP:"Du hast recht. Wie immer."
...
K9
KP:"Kaivoin aamukuopat."
JÄ:"Häh? Miks ihmeessä pelaat aamulla? Tykkäät nukkua pitkään ja oot ihan tööt aamulla."
KP:"No on sit ainakin jotain täytettävää."
JÄ:"ARGH. Pää hajoo."
...
K10
KP:"Musta tuntuu, etten biittaa edes tätä pikkupeliä."
JÄ:"Pidä taukoa."
KP:"En voi."
JÄ:"Mikset?"
KP:"Pitää saada pelikassa taas kuntoon."
JÄ:"Jos vaan häviät, se meet kohta katki."
KP:"No kyllä kohta alan voittaa."
JÄ:"Etkä ala. Oot kestotiltissä. Pidä taukoa vaikka viikko."
KP:"Pelaaminen on työtäni."
JÄ:"No kohta ei oo enää."
KP:"Häh?"
JÄ:"No kun meet katki. Sit et voi pelata. Pelikassa on pelaajan työkalu."
...
Alkaa viimeinen kohtaus. Tässä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Sankari menee katki.
2) Sankari pääsee pois kestotiltistä. Pelikassa on nyt pienentynyt murto-osaan siitä, mitä se oli alussa, mutta ainakin sankari on välttänyt katkimenon.
...
Esirippu laskeutuu.
Tiltti on tila, jossa pelaaja ei jonkun yleensä pelissä tapahtuneet epämiellyttävän asian takia pysty pelaamaan normaalia peliään. Tällaisia tapahtumia voivat olla mm. bad beatit (vahvalla kädellä häviäminen heikommalle epäonnisen kortin takia), setupit (ks. esim. Rounder-elokuvan ensimmäinen kohtaus!), pahan virhearvion tekeminen (minua tämä tilttaa ehkä eniten!) ym.
Tiltti voi vaikuttaa eri tavoin: jotkut alkavat gämblätä, toiset vetäytyvät kuoreensa, eivätkä uskalla yrittää mitään. Jotkut alkavat uskoa, että suunnilleen mikä tahansa vaaralliselta näyttävä turn- tai river-kortti osuu vastustajalle (ja vastustajan kuuluu käyttää tätä hyväkseen bluffaamalla!).
Kestotiltti on kamala tila, jossa pelaaja on koko ajan tiltissä. Se on käsittääkseni syynä siihen, että monet voittavat pelaajat menevät katki. Useimmiten pelaaja menee kestotilttiin silloin, kun kohdalle osuu pitkä huono kausi (varianssi huolehtii siitä, että tällaista tapahtuu kaikille!).
Pokerinpelaajilla on yleensä suuri ego, joten sen myöntäminen, ettei pysty voittamaan (ainakaan niin paljon kuin mihin on tottunut), on monille vaikeaa (ellei ylivoimaista).
Päästäkseen pois kestotiltistä pitäisi myöntää joitain tosiasioita:
1) en pelaa tällä hetkellä parasta peliäni, joten etuni on pienempi kuin yleensä
2) jopa parhaassa pelissäni on puutteita, joiden paikkaamiseksi pitää tehdä työtä
3) pelit ovat koventuneet, joten etuni ei ole yhtä suuri kuin ennen
4) pelien koventuminen tarkoittaa, että myös pienemmät pelit ovat koventuneet! En voi automaattisesti mennä alemmalle tasolle ja olettaa repiväni pelit kappaleiksi.
5) Pelaamisen sijasta hyödyllisempää olisi a) pitää lomaa, b) analysoida peliä jonkun kaverin kanssa, jolla on hyvä kausi.
Yleisin neuvo, joka kestotilttisille annetaan, on juuri pienempiin peleihin palaaminen. Tässäkin on kuitenkin omat ongelmansa.
1) Pienemmissä peleissä peli on yleensä suoraviivaisempaa, jolloin ns. sieluriidit ja levelöinnit ("se tietää, että mä ajattelen, että se ajattelee, että mä ajattelen" jne.) pitää jättää vähemmälle ja pelata normaalia vahvaa peruspeliä.
2) Toinen ongelma on, että monilla on jäänyt peliin teknisiä heikkouksia. Pari vuotta sitten, kun pelit olivat vielä pehmeitä, monet "high-rollerit" tekivät ison omaisuuden viemällä helpot rahat paisteilta. Tällöin on helppo ajatella:"Voitan, koska oon niin hyvä! Analysoiminen on lahjattomille!". Paistit ovat kuitenkin nykyään vähemmistössä, useimmat pelit pyörivät vain 1-2 heikomman pelaajan ympärillä, loput ovat voittavia reguja. Tällaisessa seurassa kestotiltissä oleva sankarimme saattaa hyvin muuttua metsästäjästä riistaksi! Jos sankarimme ei tajua tätä, vaan jääräpäisesti jatkaa pelaamista, on hän ennemmin tai myöhemmin tuomittu menemään katki, koska pelaa peliä, jolla on negatiivinen odotusarvo. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, mutta pokerissa on aina helppo syyttää varianssia. Varianssihan on oikeastaan se, mikä tekee pokerista niin tuottavaa - esim. shakissa heikompi pelaaja huomaa nopeasti olevansa heikompi, eikä rahat kiskominen tuntematonta turistia vastaan yleensä onnistu.
3) On sanomattakin selvää, varianssi on useimmiten syypää häviöön. Kyse on vain siitä, että häviö on varianssin ("huonon onnen") ja huonon pelin summa! Analysoidessaan häviönsä syitä pokerinpelaajan on ymmärrettävä tämä; se ei vain kestotiltissä tahdo onnistua.
4) Kestotiltti vaikuttaa auttamatta myös itseluottamukseen. Pelaaja alkaa kyseenalaistaa käyttämiään "linejä" (ts. missä tilanteessa "kuuluu" pelata millä tavalla), jotka ovat toimineet hänen urallaan tähän asti. Tämä on yksi kestotiltin vaarallisimpia puolia! Amerikkalaiset sanovat:"If it ain't broke, don't fix it!" (ilman huolimatta siitä, mitä mieltä olen Amerikasta yleensä, myönnän kyllä, että siellä on paljon viisaita ihmisiä!). Hyvät pelaajat ovat hioneet peliään niin, että valitsevat useimmissa tapauksissa "automaattisesti" pelitavan, jolla on paras odotusarvo vastustajan käsiskaalaa vastaan, joten hyviksi havaittujen pelitapojen muuttaminen pienentää pelaajan odotusarvoa pelissä melkein aina. Mistä seuraa lisää häviöitä. Ja kestotiltti jatkuu.
Autuaita ovat ne, joilla on elämää pokerin ulkopuolella. Juuri etäisyyden ottaminen pokeriin auttaa kestotiltistä poispääsyyn, oli se sitten opiskelu, lomamatkat tai whatever. Pokerinpelaajan pitää pitää huolta siitä, että tällainen escape latch on tarjolla; jos ei ole, tässä työssä hajoaa auttamatta pää.
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: >80
Näytelmän käsikirjoitus:
K=Kohtaus,
KP=Kestotilttinen pelaaja,
JÄ=Järjen ääni
K1
KP: "Hävisin taas."
JÄ: " Mitä tapahtui?"
KP:"Ne oli kauheita paisteja, mutta niillä kävi aivan hirvee flaksi."
JÄ:"No sitten varmaan voitat seuraavalla kerralla."
KP:"No niin sitä luulis."
...
K2
KP:"Niillä oli aina käsi!"
JÄ:"Häh?"
KP:"Tein mahtavia moveja, bluffasin, luin peliä. Mutta aina niillä oli jotain."
JÄ:"Pelasit siis hyvin."
KP:"Niin pelasin."
JÄ:"No ei siinä sitten mitään. Tärkeintä olla tyytyväinen peliinsä."
KP:"Niin."
...
K3
KP:"Niillä kävi hillitön flaksi!"
JÄ:"Miten niin?"
KP:"Sain aina rahat keskelle suosikkina, mutta ne osu aina."
JÄ:"Shit happens."
...
K4
KP:"Voitin paljon."
JÄ:"Jeejee!"
KP:"Mutta"
JÄ:"Mitä mutta?"
KP:"Otin shottia isompaan peliin."
JÄ:"Miksi?"
KP:"No kun siellä oli yksi megapaisti!"
JÄ:"No, sitten se oli ehkä ihan hyvä shotti?"
KP:"Se lahjotti rahansa muille. Ja lähti."
JÄ:"Ahaa. No sä varmaan lopetit?"
KP:"No, hävisin yhden arvonnan. Piti voittaa rahat takaisin!"
JÄ:"No, voititko?"
KP:"En tietenkään! Hävisin lisää!"
JÄ:"Auts. Paljonko?"
KP:"Kaikki voittoni."
JÄ:"Ähh. Tiedät hyvin, että..."
KP:"Älä jaksa."
JÄ:"No ei sitten. Tiedät itsekin."
...
K5
JÄ:"Miten tänään meni?"
KP:"No arvaa."
JÄ:"Paljonko hävisit?"
KP:"8 sisäänostoa."
JÄ:"MITÄ??"
KP:"No hävisin pari arvontaa, ja sitten..."
JÄ:"Niin?"
KP:"Menin tilttiin. Stäckejä alkoi mennä kuin vettä."
JÄ:"Mikset lopettanut?"
KP:"Älä jaksa."
JÄ:"MIKSET LOPETTANUT?"
KP:"No ois pitänyt, joo."
JÄ:"Miks pelaat pitkiä häviösessioita?"
KP:"No kun... eihän häviöllä voi lopettaa!"
JÄ:"LOL. Ootko ammattipelaaja vai harrastelija?"
KP (punastuu)
JÄ:"Tiedät hyvin, että..."
KP:"Oot oikeassa tietty."
JÄ:"Aloittelijan sääntö: Jatka, kun olet voitolla, lopeta kun olet häviöllä.
You have to respect the basics!"
KP:"Mutta kun peli oli hyvää!"
JÄ:"Oliko?"
KP:"No... ainakin aluksi. Sitten ne paistit meni katki."
JÄ:"No mikset lopettanut?"
...
K6
KP:"Pelasin pienempää tänään."
JÄ:"Miten meni?"
KP:"Hyvin. Biittaan pelin helposti."
JÄ:"Hyvä. Pelaa pienempiä, että saat pelisi kuntoon."
...
Tässä kohtaa alkaa näytelmän kriittinen kohta. Joko sankari saa pelinsä taas kuntoon ja pääsee pois kestotiltistä, tai...
...
K7
KP:"Pelasin pienempää. Pelasin tiukasti."
JÄ:"Voititko?"
KP:"Nojoo, vähän. Ne osas kyllä kipata."
JÄ:"Jaa, et bluffannut?"
KP:"Pelaan nyt tiukasti."
...
K8
KP:"Pelasin taas pikkupeliä."
JÄ:"Miten meni?"
KP:"Ne ownas mut täysin!"
JÄ:"Häh?"
KP:"Ensin pelasin tiukasti, sitten aloin bluffata."
JÄ:"Jaa, oliko imago kunnossa?"
KP:"No jaa, aluksi tuli hyviä käsiä, en saanut valueita, kun ne kippas riverillä.
Sitten aloin bluffata."
JÄ:"Toimiko?"
KP:"No pari kertaa joo, sitten jäin kiinni."
JÄ:"Oliko hyvä bluffi?"
KP:"Rehellisesti sanottuna ei."
JÄ:"No, otitko imagon muuttumisen huomioon?"
KP:"Toi on pikkupeli, ei ne mitään huomaa?"
JÄ:"Niinkö?"
KP:"No itse asiassa, jäin koko ajan kiinni bluffeista."
JÄ:"Miksi sitten bluffasit?"
KP:"Kun ei tullut kortteja."
JÄ:"Jos ei tuu kortteja, on helppo pelata."
KP:"Miten niin?"
JÄ:"No kippaat vaan. Ja odotat tilaisuutta. Jos haluat bluffata, täytyy imago rakentaa uudelleen. "
KP:"Äh. Toi oli pikku-peli! Ne oli kaikki tosi huonoja!"
JÄ:"Oliko? Muistatko, miksi pokerissa yleensä bluffataan?"
KP:"LOL. Koska se on niin siistiä!"
JÄ:"ARGH."
KP:"Ainiin. Kyllä siihen on oikeakin syy."
JÄ:"Noniin. Bluffaat, koska haluat maksun arvolyönneille! Jos vihu maksaa aina, sun ei pidä bluffata. Jos vihu kippaa aina, sä voit bluffata aina. "
KP:"Ja jos ne alkaa maksaa useammin, mun pitää vähentää bluffaamista. Ja päinvastoin."
JÄ:"Obv."
...
K9
KP:"Siellä oli yks kauhee nitti! Se ei pelannu mitään paitsi nutsit!"
JÄ:"No sellasta vastaan on helppo pelata. Et vaan anna sillä äksöniä, paitsi jos sulla on itelläs tosi hyvät!"
KP:"Mutku... mä ajattelin, että se osais pelata. Ja bluffais välillä. Mut ei, aina se vaan näytti nutsit."
JÄ:"Haha, nitti ownaa sut. Se on toiseksi pahinta, mitä pokerissa voi tapahtua."
KP:"Mikä on pahinta?"
JÄ:"No se, että maksuautomaatti ownaa sut."
KP:"Lol."
JÄ:" Kaksi yksinkertaista sääntöä. Koita muistaa.
1) Never bluff a calling station.
2) Never give action to a nit."
KP:"Du hast recht. Wie immer."
...
K9
KP:"Kaivoin aamukuopat."
JÄ:"Häh? Miks ihmeessä pelaat aamulla? Tykkäät nukkua pitkään ja oot ihan tööt aamulla."
KP:"No on sit ainakin jotain täytettävää."
JÄ:"ARGH. Pää hajoo."
...
K10
KP:"Musta tuntuu, etten biittaa edes tätä pikkupeliä."
JÄ:"Pidä taukoa."
KP:"En voi."
JÄ:"Mikset?"
KP:"Pitää saada pelikassa taas kuntoon."
JÄ:"Jos vaan häviät, se meet kohta katki."
KP:"No kyllä kohta alan voittaa."
JÄ:"Etkä ala. Oot kestotiltissä. Pidä taukoa vaikka viikko."
KP:"Pelaaminen on työtäni."
JÄ:"No kohta ei oo enää."
KP:"Häh?"
JÄ:"No kun meet katki. Sit et voi pelata. Pelikassa on pelaajan työkalu."
...
Alkaa viimeinen kohtaus. Tässä on kaksi vaihtoehtoa:
1) Sankari menee katki.
2) Sankari pääsee pois kestotiltistä. Pelikassa on nyt pienentynyt murto-osaan siitä, mitä se oli alussa, mutta ainakin sankari on välttänyt katkimenon.
...
Esirippu laskeutuu.
Tiltti on tila, jossa pelaaja ei jonkun yleensä pelissä tapahtuneet epämiellyttävän asian takia pysty pelaamaan normaalia peliään. Tällaisia tapahtumia voivat olla mm. bad beatit (vahvalla kädellä häviäminen heikommalle epäonnisen kortin takia), setupit (ks. esim. Rounder-elokuvan ensimmäinen kohtaus!), pahan virhearvion tekeminen (minua tämä tilttaa ehkä eniten!) ym.
Tiltti voi vaikuttaa eri tavoin: jotkut alkavat gämblätä, toiset vetäytyvät kuoreensa, eivätkä uskalla yrittää mitään. Jotkut alkavat uskoa, että suunnilleen mikä tahansa vaaralliselta näyttävä turn- tai river-kortti osuu vastustajalle (ja vastustajan kuuluu käyttää tätä hyväkseen bluffaamalla!).
Kestotiltti on kamala tila, jossa pelaaja on koko ajan tiltissä. Se on käsittääkseni syynä siihen, että monet voittavat pelaajat menevät katki. Useimmiten pelaaja menee kestotilttiin silloin, kun kohdalle osuu pitkä huono kausi (varianssi huolehtii siitä, että tällaista tapahtuu kaikille!).
Pokerinpelaajilla on yleensä suuri ego, joten sen myöntäminen, ettei pysty voittamaan (ainakaan niin paljon kuin mihin on tottunut), on monille vaikeaa (ellei ylivoimaista).
Päästäkseen pois kestotiltistä pitäisi myöntää joitain tosiasioita:
1) en pelaa tällä hetkellä parasta peliäni, joten etuni on pienempi kuin yleensä
2) jopa parhaassa pelissäni on puutteita, joiden paikkaamiseksi pitää tehdä työtä
3) pelit ovat koventuneet, joten etuni ei ole yhtä suuri kuin ennen
4) pelien koventuminen tarkoittaa, että myös pienemmät pelit ovat koventuneet! En voi automaattisesti mennä alemmalle tasolle ja olettaa repiväni pelit kappaleiksi.
5) Pelaamisen sijasta hyödyllisempää olisi a) pitää lomaa, b) analysoida peliä jonkun kaverin kanssa, jolla on hyvä kausi.
Yleisin neuvo, joka kestotilttisille annetaan, on juuri pienempiin peleihin palaaminen. Tässäkin on kuitenkin omat ongelmansa.
1) Pienemmissä peleissä peli on yleensä suoraviivaisempaa, jolloin ns. sieluriidit ja levelöinnit ("se tietää, että mä ajattelen, että se ajattelee, että mä ajattelen" jne.) pitää jättää vähemmälle ja pelata normaalia vahvaa peruspeliä.
2) Toinen ongelma on, että monilla on jäänyt peliin teknisiä heikkouksia. Pari vuotta sitten, kun pelit olivat vielä pehmeitä, monet "high-rollerit" tekivät ison omaisuuden viemällä helpot rahat paisteilta. Tällöin on helppo ajatella:"Voitan, koska oon niin hyvä! Analysoiminen on lahjattomille!". Paistit ovat kuitenkin nykyään vähemmistössä, useimmat pelit pyörivät vain 1-2 heikomman pelaajan ympärillä, loput ovat voittavia reguja. Tällaisessa seurassa kestotiltissä oleva sankarimme saattaa hyvin muuttua metsästäjästä riistaksi! Jos sankarimme ei tajua tätä, vaan jääräpäisesti jatkaa pelaamista, on hän ennemmin tai myöhemmin tuomittu menemään katki, koska pelaa peliä, jolla on negatiivinen odotusarvo. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, mutta pokerissa on aina helppo syyttää varianssia. Varianssihan on oikeastaan se, mikä tekee pokerista niin tuottavaa - esim. shakissa heikompi pelaaja huomaa nopeasti olevansa heikompi, eikä rahat kiskominen tuntematonta turistia vastaan yleensä onnistu.
3) On sanomattakin selvää, varianssi on useimmiten syypää häviöön. Kyse on vain siitä, että häviö on varianssin ("huonon onnen") ja huonon pelin summa! Analysoidessaan häviönsä syitä pokerinpelaajan on ymmärrettävä tämä; se ei vain kestotiltissä tahdo onnistua.
4) Kestotiltti vaikuttaa auttamatta myös itseluottamukseen. Pelaaja alkaa kyseenalaistaa käyttämiään "linejä" (ts. missä tilanteessa "kuuluu" pelata millä tavalla), jotka ovat toimineet hänen urallaan tähän asti. Tämä on yksi kestotiltin vaarallisimpia puolia! Amerikkalaiset sanovat:"If it ain't broke, don't fix it!" (ilman huolimatta siitä, mitä mieltä olen Amerikasta yleensä, myönnän kyllä, että siellä on paljon viisaita ihmisiä!). Hyvät pelaajat ovat hioneet peliään niin, että valitsevat useimmissa tapauksissa "automaattisesti" pelitavan, jolla on paras odotusarvo vastustajan käsiskaalaa vastaan, joten hyviksi havaittujen pelitapojen muuttaminen pienentää pelaajan odotusarvoa pelissä melkein aina. Mistä seuraa lisää häviöitä. Ja kestotiltti jatkuu.
Autuaita ovat ne, joilla on elämää pokerin ulkopuolella. Juuri etäisyyden ottaminen pokeriin auttaa kestotiltistä poispääsyyn, oli se sitten opiskelu, lomamatkat tai whatever. Pokerinpelaajan pitää pitää huolta siitä, että tällainen escape latch on tarjolla; jos ei ole, tässä työssä hajoaa auttamatta pää.
Mittwoch, 17. März 2010
Vuoristorataa
Kuukauden tulos:+1
Työhakemuksia lähetetty:0 (tosin useita on harkinnassa...)
Noniin, korjaus edelliseen postiin: Berliinin kasinoryöstö oli surkeasti suunniteltu.
Vorot pääsivät tallentumaan McDonaldsin videokameraan (käytyään ennen ryöstöä hakemassa sieltä hiukopalaa); sen lisäksi he "eivät halunneet kiinnittää huomiota" ja juostessaan ulos kasinolta
Arkaden-ostoskeskuksen läpi riisuivat huppunsa. Ja pääsivät tallentumaan turistien kännykameroihin.
Aivan kuten shakissa: hyvä suunnitelma vaatii myös hyvän toteutuksen! Jos jättää vastustajan
(tässä tapauksessa poliisin) mahdollisuuksia huomioimatta, voi hyväkin suunnitelma mennä helposti pieleen. Rosvojen kuvat komeilevat jo saksalaisissa lehdissä ja nettisivuilla. Yksi heistä ehti jo antautua, toinen jäi nalkkiin. Eiköhän häkki heilahda kolmannellekin.
Pokeri on ollut melkoista vuoristorataa. Kaikki meni hyvin, kunnes hävisin viitenä päivänä putkeen yhteensä jotain >7k. Se on jo ihan merkittävä siivu pelikassastani; ainoa hyvä asia näissä häviöputkissa on, että tulee analysoitua omaa peliään taas vähän kriittisemmin. Ja kyllähän vuotoja (varsinkin omaha-pelistäni) vielä löytyy ihan tarpeeksi (omaha hi/lo on paremmassa kuosissa). Ja tietenkin tilttasin ainakin osan. Änywäys, nyt oon taas yli puolet kuopasta täytetty. Ja mikä tärkeintä, vältin kestotilttiin menemisen. Mitä on kestotiltti, siitä ensi kerralla.
P.S. Olen taas Ü30/U80.
Työhakemuksia lähetetty:0 (tosin useita on harkinnassa...)
Noniin, korjaus edelliseen postiin: Berliinin kasinoryöstö oli surkeasti suunniteltu.
Vorot pääsivät tallentumaan McDonaldsin videokameraan (käytyään ennen ryöstöä hakemassa sieltä hiukopalaa); sen lisäksi he "eivät halunneet kiinnittää huomiota" ja juostessaan ulos kasinolta
Arkaden-ostoskeskuksen läpi riisuivat huppunsa. Ja pääsivät tallentumaan turistien kännykameroihin.
Aivan kuten shakissa: hyvä suunnitelma vaatii myös hyvän toteutuksen! Jos jättää vastustajan
(tässä tapauksessa poliisin) mahdollisuuksia huomioimatta, voi hyväkin suunnitelma mennä helposti pieleen. Rosvojen kuvat komeilevat jo saksalaisissa lehdissä ja nettisivuilla. Yksi heistä ehti jo antautua, toinen jäi nalkkiin. Eiköhän häkki heilahda kolmannellekin.
Pokeri on ollut melkoista vuoristorataa. Kaikki meni hyvin, kunnes hävisin viitenä päivänä putkeen yhteensä jotain >7k. Se on jo ihan merkittävä siivu pelikassastani; ainoa hyvä asia näissä häviöputkissa on, että tulee analysoitua omaa peliään taas vähän kriittisemmin. Ja kyllähän vuotoja (varsinkin omaha-pelistäni) vielä löytyy ihan tarpeeksi (omaha hi/lo on paremmassa kuosissa). Ja tietenkin tilttasin ainakin osan. Änywäys, nyt oon taas yli puolet kuopasta täytetty. Ja mikä tärkeintä, vältin kestotilttiin menemisen. Mitä on kestotiltti, siitä ensi kerralla.
P.S. Olen taas Ü30/U80.
Montag, 8. März 2010
EPT Berlin - Fabahaba ist der König!!
Maaliskuun tulos: +2,3
Työhakemuksia lähetetty:0 (edelleen...)
EPT Berlin oli aika pimee: ryöstö ja kaikkee! Ilmeisesti rosvojen Game Selection oli aika hyvä, kun movetus onnistui ja sitten ne pystyivät tosta vaan tekemään Hit&Runit. WP. Seuraavan kerran hankitaan vartijoille aseenkantoluvat vaikka se vähän maksaakin. Ja pistetään niitä tarpeeksi ympäriinsä, kun isot rahat on talossa.
Kävin fanittamassa finaalipöytää, jossa pelasi Ilari "Fabahaba" Tahkokallio. Ilari on kyllä Der König! Toinen sija ja jotain 650 kiloo Ilarille. Ois se varmaan sen amerikkalaisen niskat vääntänyt poikki, mutta se jenkki yks luckbox joka aina osu johonkin käteen.
Itse vedin kasinolla käteispelejä, joiden turnausten aikana pitäisi olla hyviä. No olivat ne tavallaan - vedin 5/10-holdemia (5/10-omaha olisi sopinut paremmin, mutta siihen oli tolkuttomat jonot). Kuoppaa tuli jotain 700€ - ei edes biittejä, vaan aitoa huonoa peliä.
Pari esimerkkiä:
Kauhein ensiksi. Mulla 50BB jäljellä, aikaisesta positiosta hyvä pelaaja korottaa, jostain syystä maksan QQ:lla (reraise ainoa oikea peli tässä tilanteessa). Flop J87 2-väri check-check. Valitettavasti vihu ei lyö jatkolyöntiä, johon olisin päässyt survomaan kaiket. Turn Ao check-bet half pot-call. River Ao, check-bet 500 satasen pottiin, mä tank ja... call. AK:han siellä tietty möllötti. Riverin lyönnissä vihun ajatuskulku on aivan selvä: se pistää mut ässälle ja haluaa multa maksimaalisen suuren maksun. Ei varmaan odottanut ihan niin heikolta kädeltä (tuossa tilanteessa) saavansa maksua kuin minulla oli. "Käsi on ali-mainostettu - pöydässä 2 ässää - jne,jne." Maksu on kuin repisi 500€ palasiksi.
Toinen:
mulla 88, loosehko perusjannu limppaa, venäläinen semi-aggre korottaa, mä arvelen sen eristävän limppaajaa ja korotan päälle isosta blindistä 88:lla (mulla noin kilo pöydässä). Molemmat maksavat. Floppi 5-6-10 2-väri, lyön jotain 200 500:n pottiin, jannu kippaa, venäläinen korottaa 560:een. Tässä mietin vähän aikaa ja... kippasin. Oikea peli on survoa kaikki! En ole Doyle Brunsonin tai Phil Hellmuthin kannattaja, enkä osaa tuosta vaan päättää, mikä käsi vihulla on (katsomalla tämän sieluun, muistamalla joskus 5 vuotta sitten samaa jannua vastaan pelattua kättä yms.yms.). Oikea tapa ajatella on pistää vihu käsiskaalalle, josta sitten otetaan jonkinlainen painotettu keskiarvo, ja pelataan sitten sen mukaan, mikä on oikea tapa tätä skaalaa vastaan. Survottavaa jäisi jotain 700 ja potissa olisi voitettavaa jotain 1500, joten saan semi-mehukkaan >2:1 pottikertoimen. Tietty jos kaverilla on kymppi, tai taskuvitoset tai kuutoset, vedän kahta outtia (ja jotain hämärää suoraa, jos osun kahteen sopivaan korttiin). Tällaisen profiilin omaavalla vihulla on kuitenkin useimmiten jotain muuta. Tarvitsen noin 31% voittomahdollisuuden vihun käsiskaalaa vastaan; skaalan luominen on vain semi-eksaktia tiedettä, mutta esim. skaalaa
[99-55, AcQc, AcJc, Ac9c, Ac8c, Ac7c, KTs, QTs, JTs, T8s+, 9c7c, 87s, 75s+, AQo-ATo, KTo, QTo, JTo, 97o+, 87o, 76o] vastaan minulla on 47,5% ja varsin vahvaakin skaalaa [ 99-55, AcQc, AcJc, Ac9c, Ac8c, Ac7c, KTs, QTs, JTs, T8s+, 9c7c, 87s, 75s+, AQo-ATo, KTo, QTo, JTo] vielä 38%.
Joten kippi on selkeä virhe. Tällaiset ylitiukat kipit eivät ole niin kalliita kuin huonot river-maksut (river is the money street!), mutta antavat aggressiivisten pelaajien imeä minusta verta. Sitä paitsi saatan mennä tilttiin, kun kaikki menee pieleen, jolloin teen vielä jonkun täysin aivokuolleen koolin kuten tuossa ensimmäisessä kädessä. Niin että pelaan holdemia kuten tyypillinen weak-tight -pelaaja. Ei näin. Ja selitykseksi ei käy, että holdem on vasta kolmanneksi paras pelini (omahaa ja omaha hi/lo:ta pelaan paremmin).
Työhakemuksia lähetetty:0 (edelleen...)
EPT Berlin oli aika pimee: ryöstö ja kaikkee! Ilmeisesti rosvojen Game Selection oli aika hyvä, kun movetus onnistui ja sitten ne pystyivät tosta vaan tekemään Hit&Runit. WP. Seuraavan kerran hankitaan vartijoille aseenkantoluvat vaikka se vähän maksaakin. Ja pistetään niitä tarpeeksi ympäriinsä, kun isot rahat on talossa.
Kävin fanittamassa finaalipöytää, jossa pelasi Ilari "Fabahaba" Tahkokallio. Ilari on kyllä Der König! Toinen sija ja jotain 650 kiloo Ilarille. Ois se varmaan sen amerikkalaisen niskat vääntänyt poikki, mutta se jenkki yks luckbox joka aina osu johonkin käteen.
Itse vedin kasinolla käteispelejä, joiden turnausten aikana pitäisi olla hyviä. No olivat ne tavallaan - vedin 5/10-holdemia (5/10-omaha olisi sopinut paremmin, mutta siihen oli tolkuttomat jonot). Kuoppaa tuli jotain 700€ - ei edes biittejä, vaan aitoa huonoa peliä.
Pari esimerkkiä:
Kauhein ensiksi. Mulla 50BB jäljellä, aikaisesta positiosta hyvä pelaaja korottaa, jostain syystä maksan QQ:lla (reraise ainoa oikea peli tässä tilanteessa). Flop J87 2-väri check-check. Valitettavasti vihu ei lyö jatkolyöntiä, johon olisin päässyt survomaan kaiket. Turn Ao check-bet half pot-call. River Ao, check-bet 500 satasen pottiin, mä tank ja... call. AK:han siellä tietty möllötti. Riverin lyönnissä vihun ajatuskulku on aivan selvä: se pistää mut ässälle ja haluaa multa maksimaalisen suuren maksun. Ei varmaan odottanut ihan niin heikolta kädeltä (tuossa tilanteessa) saavansa maksua kuin minulla oli. "Käsi on ali-mainostettu - pöydässä 2 ässää - jne,jne." Maksu on kuin repisi 500€ palasiksi.
Toinen:
mulla 88, loosehko perusjannu limppaa, venäläinen semi-aggre korottaa, mä arvelen sen eristävän limppaajaa ja korotan päälle isosta blindistä 88:lla (mulla noin kilo pöydässä). Molemmat maksavat. Floppi 5-6-10 2-väri, lyön jotain 200 500:n pottiin, jannu kippaa, venäläinen korottaa 560:een. Tässä mietin vähän aikaa ja... kippasin. Oikea peli on survoa kaikki! En ole Doyle Brunsonin tai Phil Hellmuthin kannattaja, enkä osaa tuosta vaan päättää, mikä käsi vihulla on (katsomalla tämän sieluun, muistamalla joskus 5 vuotta sitten samaa jannua vastaan pelattua kättä yms.yms.). Oikea tapa ajatella on pistää vihu käsiskaalalle, josta sitten otetaan jonkinlainen painotettu keskiarvo, ja pelataan sitten sen mukaan, mikä on oikea tapa tätä skaalaa vastaan. Survottavaa jäisi jotain 700 ja potissa olisi voitettavaa jotain 1500, joten saan semi-mehukkaan >2:1 pottikertoimen. Tietty jos kaverilla on kymppi, tai taskuvitoset tai kuutoset, vedän kahta outtia (ja jotain hämärää suoraa, jos osun kahteen sopivaan korttiin). Tällaisen profiilin omaavalla vihulla on kuitenkin useimmiten jotain muuta. Tarvitsen noin 31% voittomahdollisuuden vihun käsiskaalaa vastaan; skaalan luominen on vain semi-eksaktia tiedettä, mutta esim. skaalaa
[99-55, AcQc, AcJc, Ac9c, Ac8c, Ac7c, KTs, QTs, JTs, T8s+, 9c7c, 87s, 75s+, AQo-ATo, KTo, QTo, JTo, 97o+, 87o, 76o] vastaan minulla on 47,5% ja varsin vahvaakin skaalaa [ 99-55, AcQc, AcJc, Ac9c, Ac8c, Ac7c, KTs, QTs, JTs, T8s+, 9c7c, 87s, 75s+, AQo-ATo, KTo, QTo, JTo] vielä 38%.
Joten kippi on selkeä virhe. Tällaiset ylitiukat kipit eivät ole niin kalliita kuin huonot river-maksut (river is the money street!), mutta antavat aggressiivisten pelaajien imeä minusta verta. Sitä paitsi saatan mennä tilttiin, kun kaikki menee pieleen, jolloin teen vielä jonkun täysin aivokuolleen koolin kuten tuossa ensimmäisessä kädessä. Niin että pelaan holdemia kuten tyypillinen weak-tight -pelaaja. Ei näin. Ja selitykseksi ei käy, että holdem on vasta kolmanneksi paras pelini (omahaa ja omaha hi/lo:ta pelaan paremmin).
Dienstag, 2. März 2010
Tulos 2010: +7
Työhakemuksia lähetetty:0
Pitäis varmaan kirjoittaa posteja vähän useammin. Tää alkaa mennä säälittäväksi - ei posteja 2 kuukauteen! Vajoan kohta Ilarin tasolle...
Pokeri on mennyt hyvin. Tilttipäiviä on ollut vähän, keskittynyttä A-peliä paljon. Pari kertaa olen tosin koittanut "minimoida $-kotiutuskuluja" siirtämällä rahaa B2B:lle, josta saa hyvän vaihtokurssin, ja jolla ei ole kotiutuskuluja pankkisiirroissa. No, kotiutuskulut olivat toisessa muodossa - pistämästäni 3.5 kilosta sain kotiututettua vähän yli kilon (hävisin loput obv). B2B on mielestäni tasoltaan kovin verkko - siellä pitäisi pelata vain harjoitellakseen kovempia pelejä halvemmalla. Logiikka "haluan kotiuttaa mahdollisimman vähillä kuluilla" on tyypillinen tapa (minulle) perustella huonoja päätöksiä.
Mutta kaikesta tästä huolimatta olen voitolla ihan sikana
vaikka en ole pelannut kuin vähän yli 100h! Joten ehkä olen jotain oppinut jotain. Tai sitten runnaan vaan hyvin.
Sen sijaan se jalompi peli, eli shakki menee ihan käteen. Olen pelannut >20 peliä tänä vuonna, ja shakinpelaajan rahaa, elikkä elopisteitä, on mennyt varmaan jotain >30. Jossain vaiheessa pelikonseptini vain hajoaa, ja teen semi-kamalia virheitä. Tilanne täytyy analysoida, mutta luulen, että menen jonkinlaiseen paniikkiin, kun minulla on 10-15 min jäljellä. Se johtaa siihen, että teen liian nopeasti siirron. Nykyisellä increment-ajalla joku 12 min tyyliin 8 siirtoon on vielä ihan tarpeeksi aikaa (kun saa 4 min bonusta). Sitä paitsi useimmiten tärkeän päätöksen jälkeen loppu on helpompaa pelata, jos sen tekee oikein!
Sitten ihan liikaa aikaa on mennyt Civilization 4:n hakkaamiseen. Epäilemättä civ4 on mahtava peli, mutta... ehkäpä olisi järkevämpää käyttää aika johonkin muuhun, kuten shakin harjoitteluun. Joten teen kovan päätöksen, ennen kuin minusta tulee addikti, tuhoan pelin. Ajattelin ensin tehdä sen dramaattisesti, kuten lyömällä CD:tä kirveellä, mutta lopulta päätin vain jättää CD:n rappukäytävään postilaatikkojen päälle. Niin että joku muu meidän rapussamme asuva pääsee tuhoamaan elämänsä vähäksi aikaa.
Työhakemuksia lähetetty:0
Pitäis varmaan kirjoittaa posteja vähän useammin. Tää alkaa mennä säälittäväksi - ei posteja 2 kuukauteen! Vajoan kohta Ilarin tasolle...
Pokeri on mennyt hyvin. Tilttipäiviä on ollut vähän, keskittynyttä A-peliä paljon. Pari kertaa olen tosin koittanut "minimoida $-kotiutuskuluja" siirtämällä rahaa B2B:lle, josta saa hyvän vaihtokurssin, ja jolla ei ole kotiutuskuluja pankkisiirroissa. No, kotiutuskulut olivat toisessa muodossa - pistämästäni 3.5 kilosta sain kotiututettua vähän yli kilon (hävisin loput obv). B2B on mielestäni tasoltaan kovin verkko - siellä pitäisi pelata vain harjoitellakseen kovempia pelejä halvemmalla. Logiikka "haluan kotiuttaa mahdollisimman vähillä kuluilla" on tyypillinen tapa (minulle) perustella huonoja päätöksiä.
Mutta kaikesta tästä huolimatta olen voitolla ihan sikana
vaikka en ole pelannut kuin vähän yli 100h! Joten ehkä olen jotain oppinut jotain. Tai sitten runnaan vaan hyvin.
Sen sijaan se jalompi peli, eli shakki menee ihan käteen. Olen pelannut >20 peliä tänä vuonna, ja shakinpelaajan rahaa, elikkä elopisteitä, on mennyt varmaan jotain >30. Jossain vaiheessa pelikonseptini vain hajoaa, ja teen semi-kamalia virheitä. Tilanne täytyy analysoida, mutta luulen, että menen jonkinlaiseen paniikkiin, kun minulla on 10-15 min jäljellä. Se johtaa siihen, että teen liian nopeasti siirron. Nykyisellä increment-ajalla joku 12 min tyyliin 8 siirtoon on vielä ihan tarpeeksi aikaa (kun saa 4 min bonusta). Sitä paitsi useimmiten tärkeän päätöksen jälkeen loppu on helpompaa pelata, jos sen tekee oikein!
Sitten ihan liikaa aikaa on mennyt Civilization 4:n hakkaamiseen. Epäilemättä civ4 on mahtava peli, mutta... ehkäpä olisi järkevämpää käyttää aika johonkin muuhun, kuten shakin harjoitteluun. Joten teen kovan päätöksen, ennen kuin minusta tulee addikti, tuhoan pelin. Ajattelin ensin tehdä sen dramaattisesti, kuten lyömällä CD:tä kirveellä, mutta lopulta päätin vain jättää CD:n rappukäytävään postilaatikkojen päälle. Niin että joku muu meidän rapussamme asuva pääsee tuhoamaan elämänsä vähäksi aikaa.
Abonnieren
Posts (Atom)