2011 nettipelien tulos:+16,8
2011 live-pelien tulos:+11,5
paino: who cares
työhakemuksia lähetetty: muutama
Monet kvanttimekaniikan alkuaikojen fyysikoista, mm. Einstein, eivät pitäneet teorian epädeterministisyydestä. Aaltofunktioistahan voidaan laskea ainoastaan todennäköisyysjakautumia - siis millä todennäköisyydellä systeemi on missäkin tilassa.
Mittaustapahtuma sitten "pakottaa" systeemin johonkin mahdollisista tiloista, joka sitten näkyy mittarin näyttämänä arvona.
Erwin Schrödinger, yksi kvanttimekaniikan alulle panijoista (jonka nimeä kantaa kvanttimekaniikan perusyhtälö) esitti seuraavanlaista koetta:
Kissa suljetaan teräksiseen säiliöön mukanaan helvetinkone - jonka muodostavat pieni
määrä radioaktiivista ainetta, geigermittari, johon on liitetty vasarakoneisto, ja pieni pullo
sinihappoa - eikä kissalla ole mahdollisuutta pysäyttää tätä helvetinkonetta. Jos tapahtuu
yksikin radioaktiivinen hajoaminen, geigermittari rekisteröi sen aiheuttaen sinihappopulloon
kohdistuvan vasaraniskun - ja kissan kuoleman. Radioaktiivisen aineen määrä on valittu
siten, että tunnin kuluttua yhden hajoamisen todennäköisyys on 50%. Tämän tunnin
kuluttua voidaan sanoa, että kissa on elossa, jos yksikään ydin ei ole hajonnut.
Kissan tilaa kuvaavan aaltofunktion mukaan elävä ja kuollut kissa ovat täyttäneet systeemin yhtä suurin osuuksin, eli
PSI (systeemi) = vakio x (PSI [elävä]+PSI[kuollut])
(PSI on fyysikoiden käyttämä kreikkalainen kirjain, joka kuvaa aaltofunktiota).
(vakio on 1/sqrt(2) on normitusvakio, joka varmistaa sen, todennäköisyystiheyden
eli aaltofunktion neliön integroiminen systeemin yli antaa tulokseksi ykkösen)
Kissa on siis yhtä aikaa sekä elävä että kuollut! Teräslaatikon kannen avaaminen sitten tuhoaa tämän superposition ja pakottaa kissan toiseen mahdollisista tiloista. Tässä siis kissan [makroskooppinen olio] elämä ja kuolema riippuu radioaktiivisen hajoamisen todennäköisyyksistä [kvanttimekaaninen tapahtuma], eikä ole edes periaatteessa ennustettavissa systeemin liikeyhtälöistä [eli aaltofunktiosta]! Kissa on siis elämän ja kuoleman välimaastossa, kunnes laatikon kansi avataan, ja eläinraukan kohtalo ratkeaa (koko juttu ei tietenkään ole näin yksinkertainen - asiaa on käsitellyt mm. Olavi Lindroos hillittömän hauskassa gradussaan Nostetaan Schödingerin kissa pöydälle [löytyy googlaamalla])
Miten tämä kaikki liittyy pokeriin? No siten. Olen kuullut lukuisia kommentteja tyyliin:
- jos olisin maksanut, olisin saanut suoran!
- kippasin ne-ja-ne kortit! [joilla olisi saanut vahvan pokerikäden]
- kippaan, mutta haluaisin nähdä viimeisen kortin [tämä ei Helsingin kasinolla onnistu, mutta tapahtui High Stakes Pokerissa!]
- jos olisin lyönyt flopilla kaikki, olisitko kipannut? [kysyi vastustaja, kun voitin potin osuttuani väriin, voittotodennäköisyyteni oli jotain 35%]
Tällainen ajattelu on periaatteessa väärin. Pelaajan pitää tehdessään päätöksiä koittaa maksimoida odotusarvo; tehdessämme jonkin päätöksen voimme tietää (no - yleensä ei edes tietää vaan arvioida) tulevat tapahtumat vain todennäköisyyksinä. Tietysti voisi ajatella (ja tämän voisi todistaa merkitsemällä kortit), että kortit ovat sekoituksen jäljiltä tietyssä järjestyksessä, eli kortti on sama riippumatta siitä, onko se selkä- vai kuvapuoli ylöspäin.
Parempi tapa on ajatella tilannetta Schödingerin kissakokeen tyyliin: Kortin paljastaminen vastaa mittausta, eli pakottaa todennäköisyysjakauman johonkin arvoon, joka on meille suotuisa tai sitten ei, mutta se on periaatteessa otos todennäköisyysjakaumasta eikä ennaltamäärätty arvo! Otos voi olla mikä vain sallitusta joukosta. Jos tilannetta ajattelee näin, välttää absurdit päätelmiin siitä, miten jako olisi pitänyt pelata, jos tietäisi tulevat kortit!
Donnerstag, 2. Juni 2011
Donnerstag, 3. März 2011
Is it Christmas or what?!?!?!
Paino: 81.7
2011 netti-tulos:+6,3
2011 live-tulos: +4,5
Työhakemuksia lähetetty: 1
Kuten jo aiemmin kirjoitin, kärsii tämä blogi liian harvasta päivittämisestä.
Kirjoitan pian vähän vakavamman päivityksen; tähän väliin "välikevennys".
Muutettuani takaisin Suomeen olen käynyt muutaman kerran Grand Casinolla
pelaamassa livepelejä. Nettipelaajallehan livepelit ovat aivan oma maailmansa:
paikalla on paljon "huvipelaajia" pelaamassa taitotasoonsa nähden AIVAN liian suurta peliä
(koska kasinolla ei pennipelejä ole), kännisiä gämblääjäurpoja, turisteja (tai toisesta näkökulmasta katsottuna: vähemmän kilpailijoita
ja enemmän asiakkaita); pelaajien kanssa
voi jutella sekä käsien välissä että niiden aikana - käsite table-talk on olemassa myös
nettipokerissa, mutta sen vaikutus on aika marginaalinen. Jotkut ovat mestareita tiedon
kalastamisessa puhumalla; minulle vaikutus olisi pikemminkin negatiivinen (paljastaisin itse
enemmän), joten käytän Patrik Antonius -defenceä (maailmankuulun suomalaisen pelaajan
mukaan), eli tehtyäni ison betin katson johonkin tiettyyn pisteeseen ja yritän pidän naaman ja kädet mahdollisimman peruslukemissa. Mutta ennen kaikkea: vauhti on 4 kortin peleissä 30-40 jakoa tunnissa! Netissä jopa minä (joka olen vanha ja hidas nettipelaajien skaalalla) pelaan 3-4 pöytää kerrallaan, jokaisesssa 50-60 jakoa tunnissa, eli luokkaa 200 jakoa tunnissa - viisinkertainen nopeus! Eipä ihme, että nuoret nettipelaajat tylsistyvät;
itse olen ratkaissut "tylsistymisongelman" niin, että menen kasinolle yleensä treenien jälkeen sopivan väsyneenä. Hyviä aloituskäsiä odotellessa voi vaikka venytellä.
Muut alkavat pelata enemmän aloituskäsiä kuin optimaalinen strategia neuvoo. Käsite "optimaalinen" on tietysti pokerissa varsin suhteellinen - onhan pokeri tilannepeli. Erityisesti, jos pöydässä on joku paisti, tätä vastaan kannattaakin pelata enemmän aloituskäsiä kuin normaalisti - otetaan strateginen riski, jotta saadaan parempi mahdollisuus tämän rahojen voittamiseen, ennen kuin ne menevät muille.
Mutta silti! Pelaan kasinolla lähinnä Dealer's choicea, jossa "nimetty jakaja" eli button saa määrätä pelin kuuden pelin valikoimasta. Ylivoimaisesti suosituin on viiden kortin Omaha.
Ystäväni Tommi selitti yksikantaan, että viiden kortin strategian voi johtaa neljän kortin strategiasta olettamalla, että käsien pitää olla 40% vahvempia! Argumentti tulee siitä, että
kombinatoriikan mukaan 4 kortista saa 6 kahden kortin yhdistelmää (AB,AC,AD,BC,BD,CD), kun taas viidestä saa 10 yhdistelmää, 40% enemmän.
Mitä tarkoittaa 40% vahvempia, on tietysti suhteellista; kuitenkin tämä päätelmä on ihan hyvä lähtökohta, jos osaa pelata normaalia neljän kortin omahaa.
Siitä huolimatta viiden kortin omahassa porukka pelaa kaikkia "jotenkin" koordinoivia aloituskäsiä! Tyyliin 10,8,7,5,3 yhdellä "suitilla" (2 korttia samaa maata, joten
on mahdollista saada väri, jos pöytään tulee 3 värikorttia).
Monen pelaajan poteissa tällaiset kädet ovat täyttä roskaa. Pokerissa paras käsi vie potin, jos se menee näyttöön asti. Monen pelaajan poteissa
näin myös käy aika usein varsinkin viiden kortin omahassa, jossa floppiin osuu kovaa varsin usein pari-kolme pelaajaa. Yleensä tällaisella kädellä
on parasta olla osumatta floppiin, niin säästyy rahat. Jos saa äksöniä, syntyvä tilanne on lähes aina epäsuotuisa, pahimmillaan joutuu pelaamaan
koko pinosta siten, että voittokortteja eli outteja on vain pari, esim. jos joutuu kahta vastustajaa vastaan dominoiduksi tai freerollatuksi (jos on flopilla esim.
sama suora kuin vastustajalla, mutta vastustajan käsi voi parantua ja oma ei).
Joku voisi sanoa, että tämä ei ole oikeaa pokeria. Mm. pokerin alkuaikojen teoriaguru David Sklansky
on kertonut hyvin pelaajien valittaneen hänelle, ettei tällaisia pelejä pysty "biittaamaan", kun lyönnit ja korotukset eivät saa "respektiä". Tämä on tietenkin väärä asennoituminen.
Pokeriin kuuluu olennaisesti adaptoituminen. Jos peli on sellaista, että flopilla on 5 pelaajaa, pitää siirtää kaikki hienot kikat taka-alalle. Pelissä voittaa odottamalla
hyviä aloituskäsiä. Ja pelaamalla niitä vahvasti. As simple as that. Hold'emissa suureen arvoon nousisivat pienet parit (joilla voi flopata kolme samaa) tai ässä ja toinen
kortti samaa maata (joilla voi tehdä parhaan mahdollisen värin). Viiden kortin omahassa e.m. 10,8,7,5,3:a dominoi esim J,10,9,7,6. Tai A,10,9,8,7, varsinkin jos värinveto on dominoitu.
Jos joku haluaa pelata 7,7,5,3,2:a, hänen rahansa voi viedä K,K,Q,10,8:lla K,7,3 floppiin. Ei nyt ihan aina, mutta jotain 80% ajasta.
Isot potit syntyvät, kun useampi pelaaja osuu floppiin.
Seuraava jako oli eilen kasinon 2/2 Dealer's choicesta:
Mukana känninen gämblääjä Vesku, jolla oli käynyt tosi hyvä tuuri. Veskun pelimerkkipino muistutti jo New Yorkia; loin siihen himokkaita katseita ja suunnittelin "9/11-iskua".
Peli siis viiden kortin omahaa. "2/2-blindit" antaa pelistä aivan väärin kuvan, käytännössä kaikki potit olivat korotettuja 4 tai viiden pelaajan, monet kahteen
kertaan. Niin tämäkin: 4 pelaajaa eli potti jotain 130. Mulla A,A,6,4,3 tuplasuitti. Floppi J,5,2 kahdella hertalla ja yhdellä ristillä. Vesku lyö koko "kööriä" päin potin. Olen seuraavana vuorossa. Minulla wräpin lisäksi ylipari ja 6,4 herttaa, eli 6-korkea värinveto. Käsi on melko vahva tässä tilanteessa, mutta ennen kuin survotaan kaikki keskelle (mulla takana noin 1300), kannattaa miettiä kauhuskenaarioita. Yksi sellainen olisi, jos jollain olisi JJxxx taskukorteissa eli kärkisetti, ja toisella joku värin-ja suoranveto. Tällöin minut "revittäisiin kahtia" - kyseessä on Omahalle tyypillinen tilanne, jossa värinveto dominoi suoranvetoa. Paras peli on siis maksu. Tilanne kehittyy kannaltani suotuisasti - muut kippaavat. Turnikortti on J ristiä. Vesku lyö tässä 390 pottiin jotain 150. Mielestäni paras peli Veskulle
tässä on lyödä noin puoli pottia SEKÄ valmiilla täyskädellä (ja jollain AJ-virityksellä) ETTÄ vetokädellä. Tämä asettaa vastustajan hankalaan tilanteeseen, sillä vetokäsi saattaa jo vetää kuollutta, jos Veskulla on valmis täyskäsi (täyskäsi voittaa suoran ja värin!). "Vastaus" tähän lyöntiin on useimmiten rehellinen - vetokäsi ja marginaalikäsi kippaa, täyskäsi maksaa tai korottaa. Eli siis Veskun peli
tässä vaiheessa ok - jotain tiukkaa pelaajaa vastaan joutuisin tässä kippaamaan, sillä tällä on liian usein valmis täyskäsi. V oli kuitenkin sen verran kännissä ja gämbläysmoodissa, etten viitsinyt kipata kättäni (lisäksi sain rististä uuden värinvedon, josta voi olla jotain apua).
River A herttaa (jess!). Potti siis ~700. Vesku lyö ~300 alle, survon kaiket, Vesku miettii ja mutisee jotain tyyliin "kai sillä kunkkuväri on", mutta maksaa kuitenkin! Tietysti ässätäyskäteni voittaa 2800 potin.
Veskun bet-call on päivänselvä blunder. Mutinasta päätellen veskulla ei ollut edes parasta mahdollista väriä. Itse asiassa lyönti on jo virhe (pitäisi checkata ja päättää sitten, jos mä lyön); jos
lyön päälle kaiket, kaikki värin joutavat roskakoriin! Vesku on käden aikana näyttänyt jo sen verran voimaa, että mun on tosi vaikeaa olla tossa bluffilla liikkeellä (se ois tosi sick bluff!).
Vähän tämän jälkeen Vesku ihmetteli:"Missä mun merkit on?". No, itsehän lahjoitit ne pois! Käden jälkeen mieleeni tosiaan tuli: "Is it Christmas or what?"
2011 netti-tulos:+6,3
2011 live-tulos: +4,5
Työhakemuksia lähetetty: 1
Kuten jo aiemmin kirjoitin, kärsii tämä blogi liian harvasta päivittämisestä.
Kirjoitan pian vähän vakavamman päivityksen; tähän väliin "välikevennys".
Muutettuani takaisin Suomeen olen käynyt muutaman kerran Grand Casinolla
pelaamassa livepelejä. Nettipelaajallehan livepelit ovat aivan oma maailmansa:
paikalla on paljon "huvipelaajia" pelaamassa taitotasoonsa nähden AIVAN liian suurta peliä
(koska kasinolla ei pennipelejä ole), kännisiä gämblääjäurpoja, turisteja (tai toisesta näkökulmasta katsottuna: vähemmän kilpailijoita
ja enemmän asiakkaita); pelaajien kanssa
voi jutella sekä käsien välissä että niiden aikana - käsite table-talk on olemassa myös
nettipokerissa, mutta sen vaikutus on aika marginaalinen. Jotkut ovat mestareita tiedon
kalastamisessa puhumalla; minulle vaikutus olisi pikemminkin negatiivinen (paljastaisin itse
enemmän), joten käytän Patrik Antonius -defenceä (maailmankuulun suomalaisen pelaajan
mukaan), eli tehtyäni ison betin katson johonkin tiettyyn pisteeseen ja yritän pidän naaman ja kädet mahdollisimman peruslukemissa. Mutta ennen kaikkea: vauhti on 4 kortin peleissä 30-40 jakoa tunnissa! Netissä jopa minä (joka olen vanha ja hidas nettipelaajien skaalalla) pelaan 3-4 pöytää kerrallaan, jokaisesssa 50-60 jakoa tunnissa, eli luokkaa 200 jakoa tunnissa - viisinkertainen nopeus! Eipä ihme, että nuoret nettipelaajat tylsistyvät;
itse olen ratkaissut "tylsistymisongelman" niin, että menen kasinolle yleensä treenien jälkeen sopivan väsyneenä. Hyviä aloituskäsiä odotellessa voi vaikka venytellä.
Muut alkavat pelata enemmän aloituskäsiä kuin optimaalinen strategia neuvoo. Käsite "optimaalinen" on tietysti pokerissa varsin suhteellinen - onhan pokeri tilannepeli. Erityisesti, jos pöydässä on joku paisti, tätä vastaan kannattaakin pelata enemmän aloituskäsiä kuin normaalisti - otetaan strateginen riski, jotta saadaan parempi mahdollisuus tämän rahojen voittamiseen, ennen kuin ne menevät muille.
Mutta silti! Pelaan kasinolla lähinnä Dealer's choicea, jossa "nimetty jakaja" eli button saa määrätä pelin kuuden pelin valikoimasta. Ylivoimaisesti suosituin on viiden kortin Omaha.
Ystäväni Tommi selitti yksikantaan, että viiden kortin strategian voi johtaa neljän kortin strategiasta olettamalla, että käsien pitää olla 40% vahvempia! Argumentti tulee siitä, että
kombinatoriikan mukaan 4 kortista saa 6 kahden kortin yhdistelmää (AB,AC,AD,BC,BD,CD), kun taas viidestä saa 10 yhdistelmää, 40% enemmän.
Mitä tarkoittaa 40% vahvempia, on tietysti suhteellista; kuitenkin tämä päätelmä on ihan hyvä lähtökohta, jos osaa pelata normaalia neljän kortin omahaa.
Siitä huolimatta viiden kortin omahassa porukka pelaa kaikkia "jotenkin" koordinoivia aloituskäsiä! Tyyliin 10,8,7,5,3 yhdellä "suitilla" (2 korttia samaa maata, joten
on mahdollista saada väri, jos pöytään tulee 3 värikorttia).
Monen pelaajan poteissa tällaiset kädet ovat täyttä roskaa. Pokerissa paras käsi vie potin, jos se menee näyttöön asti. Monen pelaajan poteissa
näin myös käy aika usein varsinkin viiden kortin omahassa, jossa floppiin osuu kovaa varsin usein pari-kolme pelaajaa. Yleensä tällaisella kädellä
on parasta olla osumatta floppiin, niin säästyy rahat. Jos saa äksöniä, syntyvä tilanne on lähes aina epäsuotuisa, pahimmillaan joutuu pelaamaan
koko pinosta siten, että voittokortteja eli outteja on vain pari, esim. jos joutuu kahta vastustajaa vastaan dominoiduksi tai freerollatuksi (jos on flopilla esim.
sama suora kuin vastustajalla, mutta vastustajan käsi voi parantua ja oma ei).
Joku voisi sanoa, että tämä ei ole oikeaa pokeria. Mm. pokerin alkuaikojen teoriaguru David Sklansky
on kertonut hyvin pelaajien valittaneen hänelle, ettei tällaisia pelejä pysty "biittaamaan", kun lyönnit ja korotukset eivät saa "respektiä". Tämä on tietenkin väärä asennoituminen.
Pokeriin kuuluu olennaisesti adaptoituminen. Jos peli on sellaista, että flopilla on 5 pelaajaa, pitää siirtää kaikki hienot kikat taka-alalle. Pelissä voittaa odottamalla
hyviä aloituskäsiä. Ja pelaamalla niitä vahvasti. As simple as that. Hold'emissa suureen arvoon nousisivat pienet parit (joilla voi flopata kolme samaa) tai ässä ja toinen
kortti samaa maata (joilla voi tehdä parhaan mahdollisen värin). Viiden kortin omahassa e.m. 10,8,7,5,3:a dominoi esim J,10,9,7,6. Tai A,10,9,8,7, varsinkin jos värinveto on dominoitu.
Jos joku haluaa pelata 7,7,5,3,2:a, hänen rahansa voi viedä K,K,Q,10,8:lla K,7,3 floppiin. Ei nyt ihan aina, mutta jotain 80% ajasta.
Isot potit syntyvät, kun useampi pelaaja osuu floppiin.
Seuraava jako oli eilen kasinon 2/2 Dealer's choicesta:
Mukana känninen gämblääjä Vesku, jolla oli käynyt tosi hyvä tuuri. Veskun pelimerkkipino muistutti jo New Yorkia; loin siihen himokkaita katseita ja suunnittelin "9/11-iskua".
Peli siis viiden kortin omahaa. "2/2-blindit" antaa pelistä aivan väärin kuvan, käytännössä kaikki potit olivat korotettuja 4 tai viiden pelaajan, monet kahteen
kertaan. Niin tämäkin: 4 pelaajaa eli potti jotain 130. Mulla A,A,6,4,3 tuplasuitti. Floppi J,5,2 kahdella hertalla ja yhdellä ristillä. Vesku lyö koko "kööriä" päin potin. Olen seuraavana vuorossa. Minulla wräpin lisäksi ylipari ja 6,4 herttaa, eli 6-korkea värinveto. Käsi on melko vahva tässä tilanteessa, mutta ennen kuin survotaan kaikki keskelle (mulla takana noin 1300), kannattaa miettiä kauhuskenaarioita. Yksi sellainen olisi, jos jollain olisi JJxxx taskukorteissa eli kärkisetti, ja toisella joku värin-ja suoranveto. Tällöin minut "revittäisiin kahtia" - kyseessä on Omahalle tyypillinen tilanne, jossa värinveto dominoi suoranvetoa. Paras peli on siis maksu. Tilanne kehittyy kannaltani suotuisasti - muut kippaavat. Turnikortti on J ristiä. Vesku lyö tässä 390 pottiin jotain 150. Mielestäni paras peli Veskulle
tässä on lyödä noin puoli pottia SEKÄ valmiilla täyskädellä (ja jollain AJ-virityksellä) ETTÄ vetokädellä. Tämä asettaa vastustajan hankalaan tilanteeseen, sillä vetokäsi saattaa jo vetää kuollutta, jos Veskulla on valmis täyskäsi (täyskäsi voittaa suoran ja värin!). "Vastaus" tähän lyöntiin on useimmiten rehellinen - vetokäsi ja marginaalikäsi kippaa, täyskäsi maksaa tai korottaa. Eli siis Veskun peli
tässä vaiheessa ok - jotain tiukkaa pelaajaa vastaan joutuisin tässä kippaamaan, sillä tällä on liian usein valmis täyskäsi. V oli kuitenkin sen verran kännissä ja gämbläysmoodissa, etten viitsinyt kipata kättäni (lisäksi sain rististä uuden värinvedon, josta voi olla jotain apua).
River A herttaa (jess!). Potti siis ~700. Vesku lyö ~300 alle, survon kaiket, Vesku miettii ja mutisee jotain tyyliin "kai sillä kunkkuväri on", mutta maksaa kuitenkin! Tietysti ässätäyskäteni voittaa 2800 potin.
Veskun bet-call on päivänselvä blunder. Mutinasta päätellen veskulla ei ollut edes parasta mahdollista väriä. Itse asiassa lyönti on jo virhe (pitäisi checkata ja päättää sitten, jos mä lyön); jos
lyön päälle kaiket, kaikki värin joutavat roskakoriin! Vesku on käden aikana näyttänyt jo sen verran voimaa, että mun on tosi vaikeaa olla tossa bluffilla liikkeellä (se ois tosi sick bluff!).
Vähän tämän jälkeen Vesku ihmetteli:"Missä mun merkit on?". No, itsehän lahjoitit ne pois! Käden jälkeen mieleeni tosiaan tuli: "Is it Christmas or what?"
Montag, 20. Dezember 2010
Ylpeä pokerinpelaaja
Marraskuun tulos: +3,5
Tulos tässä kuussa: +1,2
Paino: 82,7 (argh!)
Työhakemuksia lähetetty: 2
Seuraava vitsin K luki kulttuuritutkimuksen oppikirjasta:
Saksalainen, ranskalainen ja suomalainen näkevät elefantin. Mitä he siitä ajattelevat?
Saksalainen: "Tuosta saisi varmaan hyvän työeläimen!"
Ranskalainen: "Millaistakohan on elefanttien rakkauselämä?"
Suomalainen: "Mitäköhän tuo elefantti ajattelee minusta?"
Vaikka olen vain puoliksi suomalainen, muistutan kovasti tällaisten vitsien suomalaista. Ehkäpä epäonnistuin nuorempana niin usein, että itsetuntoni - jos sitä on ikinä ollutkaan - vaurioitui pahasti. Ei ihan korjauskelvottomaksi, mutta kuitenkin.
Jossain vaiheessa ensimmäinen ajatukseni oli aina, että "mitä tuo/nuo ajattelee/ajattelevat minusta?". Siitä vaiheesta olen onneksi päässyt yli - pidän itseäni nykyään jo varsin mukavana ihmisenä. Ja osaavana! Osaan kaikenlaisia juttuja.
Esimerkiksi voittaa pokerissa. Ja sehän ei ole helppoa. En ole ikinä ollut suuri voittaja, mutta olen varsinkin tänä vuonna voittanut tasaisesti kuukaudesta toiseen. Välillä melko paljon ja välillä tosi paljon (siis tietysti suomalaisten mittakaavassa - kyse on kuitenkin vain tuhansista). Ja tosi moni high-roller onkin yhtäkkiä pelien kovennuttua mennyt katki. Mm. entinen Pokeritähti-ohjelman voittaja (eka palkinto oli 50000€) Sampo on ruennut taas opiskelemaan ja omien sanojensa mukaan käytännössä lopettanut.
Niin että ovatko asiani hyvin? Ovat. Pelaan vähemmän kuin monet, mutta tehokkaammin. Voitan suhteellisesti tosi paljon per käsi. En pelaa kännissä, krapulassa enkä sairaana. Vältän väsyneenä pelaamista. Yritän lopettaa häviöllä. Minulla on terveitä harrastuksia ja oikeita kavereita! Minun ei tarvitse mennä kasinolle nähdäkseni ihmisiä. Olen naimisissa, baareissa ei tarvitse käydä naisia vonkaamassa. Minulla on tarkka kirjanpito, analysoin peliäni ja vastustajien peliä. En pelaa ajanvietteeksi ("kaivetaan aamukuoppa, että illalla olis jotain mitä täyttää") vaan voittaakseni rahaa.
Samalla voin yrittää täyttää unelmaani ja metsästää shakin suurmestarin titteliä. Ja ju-jutsun mustaa vyötä. Jos saisin ne kaikki, minulla olisi mahtava kokoelma: FT, GM, sensei! Tietääkseni sellaista ei ole kenelläkään maailmassa.
Osaanko sitten olla ylpeä? Onko minulla ammattiylpeyttä? Ei. Häpeän ammattiani. Olen gämblääjä. Pelaan käteispeliä. Tarjoan "asiakkaille" viihdykettä rahalla. Kuten huora. Stimuloin vain heidän aivojensa eri aluetta.
Ironista kyllä, melkein kaikki ystäväni suhtautuvat pokerinpeluuseeni jos ei nyt kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen (äiti tietysti ei, mutta se on äitien ominaisuus). Joten vika on omien korvieni välissä. Ei silti - minulla ei ole mitään intohimoa pokeriin - pelaan rahan takia. Tekisin mieluummin jotain muuta työtä. Mutta sen pitää olla mielenkiintoista!Ja siinä pitää saada laskea! Sen verran fyysikkoa minussa on jäljellä.
Joten jatkan gämbläämistä, kunnes löydän sopivan mielenkiintoisen työn, jota jaksan tehdä. Aika ei tosin ole minun puolellani - markkina-arvoni laskee ajan funktiona. Mutta siihen asti
koitan olla ylpeä pokerinpelaaja! Olen menestyvä yrittäjä, enkä surkea gämblääjä!
Tulos tässä kuussa: +1,2
Paino: 82,7 (argh!)
Työhakemuksia lähetetty: 2
Seuraava vitsin K luki kulttuuritutkimuksen oppikirjasta:
Saksalainen, ranskalainen ja suomalainen näkevät elefantin. Mitä he siitä ajattelevat?
Saksalainen: "Tuosta saisi varmaan hyvän työeläimen!"
Ranskalainen: "Millaistakohan on elefanttien rakkauselämä?"
Suomalainen: "Mitäköhän tuo elefantti ajattelee minusta?"
Vaikka olen vain puoliksi suomalainen, muistutan kovasti tällaisten vitsien suomalaista. Ehkäpä epäonnistuin nuorempana niin usein, että itsetuntoni - jos sitä on ikinä ollutkaan - vaurioitui pahasti. Ei ihan korjauskelvottomaksi, mutta kuitenkin.
Jossain vaiheessa ensimmäinen ajatukseni oli aina, että "mitä tuo/nuo ajattelee/ajattelevat minusta?". Siitä vaiheesta olen onneksi päässyt yli - pidän itseäni nykyään jo varsin mukavana ihmisenä. Ja osaavana! Osaan kaikenlaisia juttuja.
Esimerkiksi voittaa pokerissa. Ja sehän ei ole helppoa. En ole ikinä ollut suuri voittaja, mutta olen varsinkin tänä vuonna voittanut tasaisesti kuukaudesta toiseen. Välillä melko paljon ja välillä tosi paljon (siis tietysti suomalaisten mittakaavassa - kyse on kuitenkin vain tuhansista). Ja tosi moni high-roller onkin yhtäkkiä pelien kovennuttua mennyt katki. Mm. entinen Pokeritähti-ohjelman voittaja (eka palkinto oli 50000€) Sampo on ruennut taas opiskelemaan ja omien sanojensa mukaan käytännössä lopettanut.
Niin että ovatko asiani hyvin? Ovat. Pelaan vähemmän kuin monet, mutta tehokkaammin. Voitan suhteellisesti tosi paljon per käsi. En pelaa kännissä, krapulassa enkä sairaana. Vältän väsyneenä pelaamista. Yritän lopettaa häviöllä. Minulla on terveitä harrastuksia ja oikeita kavereita! Minun ei tarvitse mennä kasinolle nähdäkseni ihmisiä. Olen naimisissa, baareissa ei tarvitse käydä naisia vonkaamassa. Minulla on tarkka kirjanpito, analysoin peliäni ja vastustajien peliä. En pelaa ajanvietteeksi ("kaivetaan aamukuoppa, että illalla olis jotain mitä täyttää") vaan voittaakseni rahaa.
Samalla voin yrittää täyttää unelmaani ja metsästää shakin suurmestarin titteliä. Ja ju-jutsun mustaa vyötä. Jos saisin ne kaikki, minulla olisi mahtava kokoelma: FT, GM, sensei! Tietääkseni sellaista ei ole kenelläkään maailmassa.
Osaanko sitten olla ylpeä? Onko minulla ammattiylpeyttä? Ei. Häpeän ammattiani. Olen gämblääjä. Pelaan käteispeliä. Tarjoan "asiakkaille" viihdykettä rahalla. Kuten huora. Stimuloin vain heidän aivojensa eri aluetta.
Ironista kyllä, melkein kaikki ystäväni suhtautuvat pokerinpeluuseeni jos ei nyt kunnioittaen, niin ainakin hyväksyen (äiti tietysti ei, mutta se on äitien ominaisuus). Joten vika on omien korvieni välissä. Ei silti - minulla ei ole mitään intohimoa pokeriin - pelaan rahan takia. Tekisin mieluummin jotain muuta työtä. Mutta sen pitää olla mielenkiintoista!Ja siinä pitää saada laskea! Sen verran fyysikkoa minussa on jäljellä.
Joten jatkan gämbläämistä, kunnes löydän sopivan mielenkiintoisen työn, jota jaksan tehdä. Aika ei tosin ole minun puolellani - markkina-arvoni laskee ajan funktiona. Mutta siihen asti
koitan olla ylpeä pokerinpelaaja! Olen menestyvä yrittäjä, enkä surkea gämblääjä!
Dienstag, 26. Oktober 2010
Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
Tulos sitten viime päivityksen: +ihanälyttömästi
Työhakemuksia lähetetty: joitakin
Reilut pari kuukautta on taas vierähtänyt ilman päivittämättä tätä blogia. Tämä on kait bloginpitäjien yleinen sairaus - aluksi päivitetetään usein, mutta sitten tämä menee sellaiseksi päivitän-kun-jaksan -touhuksi. No nyt on kirjoitettavaa - kaikennäköistä on tapahtunut elämässä.
Ensinnäkin olen muuttanut takaisin Suomeen. Ostin jopa kämpän. Laina on otettu 15 vuodeksi. Eli 180 lainaerää. 75 m²:n kämpästä on omaa ensi kuussa jo yli neliömetri. Jeejee.
K sai työtä perheyrityksestämme. Siinä työskentelevät jo veljeni ja siskoni (isä on siirtymässä sivuun). Olen siis kuin Corleonen perheen Michael, joka tekee ihan muita hommia kuin muu perhe!
Olen lähettänyt joitain työhakemuksia - lähinnä pistänyt tietojani eri lääketieteellisen tekniikan firmojen sivuille. Sain jopa yhden hakutietojasi-vastaava-paikka-on-avautunut -meilin; valitettavasti paikka oli customer first contact. Ensisijaisesti haettiin hyvää kommunikointi- ja tiimityöskentelykykyä, tekninen koulutus oli eduksi. Jeejee. En hakenut paikkaa.
Joku voisi sanoa, että olen onnellisessa elämäntilanteessa - minun ei tarvitse ottaa vastaan sellaista työtä, jota ei viitsi tehdä.
No, tämä oli Eselsbrücke pokeriin (saksalaiset kielikuvat taipuvat usein suomeksi mukavasti!) . Minulla näyttää olevan sellainen taipumus, että joko shakki tai pokeri menee hyvin, mutta ei molemmat. Tämä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - esimerkiksi Alexander Grischuk, maailmanlistan seiska, pelaili jonkin aikaa pokeria ansaitsemismielessä. Tästä seurasi shakkituloset selvä heikkeneminen. Grischuk nousi takaisin maailman huipulle vasta lopetettuaan vakavan pokerin. Niin että ehkä minun täytyy jossain vaiheessa valita wealth or wisdom (niin kuin Dan Brownin The Lost Symbolissa; Danin paras kirja on kyllä mielestäni Enkelit ja Demonit).
Niin että tänä vuonna olen menettänyt viime vuonna suurella vaivalla tienaamani vahvuuslukupisteet ovat menneet sinne minne Björn "nalle" Wahlroosin mielestä Suomen kehitysyhteistyörahat elikkä Kankkulan Kaivoon. Sen sijaan pokerilla olen voittanut pienen omaisuuden! Menestys on monen pikkujutun summa - tärkein lienee pelinvalinta ja tiltin välttäminen. Esimerkki ensimmäisestä viime lauantailta: Löysin yhdeltä saitilta 10/20€ Potlimit Omaha hi/lo -pelin. 10/20€ on minulle sekä pelikassan kannalta että henkisesti liian isoa - parin kahden kilon sisäänoston häviäminen ottais kyl syömest. Ja sellastahan voi tapahtua, vaikka pelaisi ihan oikein.
Kyseisellä saitilla 10/20 on kuitenkin tosi harvoin auki - aattelin kokeilla puolella elikkä tonnilla. Ns. shotin ottaminen (eli normaalia isomman pelin kokeileminen) joko jonkun paistin metsästys- tai ihan vaan oppimismielessä on sinänsä ok, jos päättää etukäteen summan, jonka hävittyään lopettaa; tästä päätöksestä pitää pitää kiinni.
Joka tapauksessa osuin nopeasti johonkin käteen ja sain tuplat. Vähän aikaa pelattuani totesin olevani mit Abstand pöydän paras pelaaja. Jos on voitolla ja tuntuu siltä, että hallitsee pöytää, pitää jatkaa pelaamista! Niin myös tein, ja vihut joko menivät poikki tai lähtivät karkuun. Viimeinen yritti vielä taistella viimeisellä tonnillaan, mutta vein senkin. Jäin pöytään yksikseni 6 kiloa ylhäällä. Voitin vielä 1,5k toiselta saitilta, joten +7.5k€. Elämäni suurin päivävoitto. Ehkä se ei olekaan traagista, jos en löydä töitä lähiaikoina. Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
--
"Shottauksen" teoriaa: Mielestäni tässä on hyvä käyttää vedonlyönnistä tuttua Kellyn kaavaa (Kelly oli muuten fyysikko!) , jonka mukaan "tasavedoille" (Kelly yleistyy toki helposti myös "epätasavedoille") voi riskeerata yhtä ison osan pelikassastaan kuin vedossa on "etua" prosentteina. Esim. jos heitetään kolikkoa siten, että jos saamme 10 kerran jälkeen enemmän oikein - voitamme 11€, ja jos vähemmän - häviämme 10€, odotusarvomme on 50 senttiä. Etumme on siis 5% panoksesta, joten voimme sijoittaa 5% pelikassastamme tähän (mahtavaan!) peliin.
Pokerissa vastaavasti "shottiin" voi teorissa ottaa mukaan esim. 20% pelikassasta, jos olettaa saavansa rahansa sisään 60-40 -suosikkina. Käytännössä kannattaa kyllä olla huomattavasti varovaisempi - harvoin pelin "valuea" pystyy arvioimaan näin tarkasti. Yleensä liian suuri peli aiheuttaa virheitä lähinnä keskikokoisissa poteissa, joita ei uskalla pelata normaalisti, vaan pyrkii koko ajan pelaamaan pienemillä panoksilla, tai sitten alkaa luulla, että vastustajat "aina yrittävät jotain", mikä johtaa hallitsemattomiin riskeihin.
--
P.S.
Entinen opiskelukaverini Juho ihmetteli Facebookissa, miksi firma lennättää hänet Norjaan juottamaan yhtä LEDiä. Homman olisi tietenkin voinut hoitaa monella tavalla fiksummin,
mutta tarkoitus ei ole hoitaa hommia fiksusti, vaan tehdä rahaa. Juho epäili konsultti-ledinjuottamisen olevan yritykselle varsin kannattavaa puuhaa. Työlki ellää mut kaupal rikastuu!
Työhakemuksia lähetetty: joitakin
Reilut pari kuukautta on taas vierähtänyt ilman päivittämättä tätä blogia. Tämä on kait bloginpitäjien yleinen sairaus - aluksi päivitetetään usein, mutta sitten tämä menee sellaiseksi päivitän-kun-jaksan -touhuksi. No nyt on kirjoitettavaa - kaikennäköistä on tapahtunut elämässä.
Ensinnäkin olen muuttanut takaisin Suomeen. Ostin jopa kämpän. Laina on otettu 15 vuodeksi. Eli 180 lainaerää. 75 m²:n kämpästä on omaa ensi kuussa jo yli neliömetri. Jeejee.
K sai työtä perheyrityksestämme. Siinä työskentelevät jo veljeni ja siskoni (isä on siirtymässä sivuun). Olen siis kuin Corleonen perheen Michael, joka tekee ihan muita hommia kuin muu perhe!
Olen lähettänyt joitain työhakemuksia - lähinnä pistänyt tietojani eri lääketieteellisen tekniikan firmojen sivuille. Sain jopa yhden hakutietojasi-vastaava-paikka-on-avautunut -meilin; valitettavasti paikka oli customer first contact. Ensisijaisesti haettiin hyvää kommunikointi- ja tiimityöskentelykykyä, tekninen koulutus oli eduksi. Jeejee. En hakenut paikkaa.
Joku voisi sanoa, että olen onnellisessa elämäntilanteessa - minun ei tarvitse ottaa vastaan sellaista työtä, jota ei viitsi tehdä.
No, tämä oli Eselsbrücke pokeriin (saksalaiset kielikuvat taipuvat usein suomeksi mukavasti!) . Minulla näyttää olevan sellainen taipumus, että joko shakki tai pokeri menee hyvin, mutta ei molemmat. Tämä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä - esimerkiksi Alexander Grischuk, maailmanlistan seiska, pelaili jonkin aikaa pokeria ansaitsemismielessä. Tästä seurasi shakkituloset selvä heikkeneminen. Grischuk nousi takaisin maailman huipulle vasta lopetettuaan vakavan pokerin. Niin että ehkä minun täytyy jossain vaiheessa valita wealth or wisdom (niin kuin Dan Brownin The Lost Symbolissa; Danin paras kirja on kyllä mielestäni Enkelit ja Demonit).
Niin että tänä vuonna olen menettänyt viime vuonna suurella vaivalla tienaamani vahvuuslukupisteet ovat menneet sinne minne Björn "nalle" Wahlroosin mielestä Suomen kehitysyhteistyörahat elikkä Kankkulan Kaivoon. Sen sijaan pokerilla olen voittanut pienen omaisuuden! Menestys on monen pikkujutun summa - tärkein lienee pelinvalinta ja tiltin välttäminen. Esimerkki ensimmäisestä viime lauantailta: Löysin yhdeltä saitilta 10/20€ Potlimit Omaha hi/lo -pelin. 10/20€ on minulle sekä pelikassan kannalta että henkisesti liian isoa - parin kahden kilon sisäänoston häviäminen ottais kyl syömest. Ja sellastahan voi tapahtua, vaikka pelaisi ihan oikein.
Kyseisellä saitilla 10/20 on kuitenkin tosi harvoin auki - aattelin kokeilla puolella elikkä tonnilla. Ns. shotin ottaminen (eli normaalia isomman pelin kokeileminen) joko jonkun paistin metsästys- tai ihan vaan oppimismielessä on sinänsä ok, jos päättää etukäteen summan, jonka hävittyään lopettaa; tästä päätöksestä pitää pitää kiinni.
Joka tapauksessa osuin nopeasti johonkin käteen ja sain tuplat. Vähän aikaa pelattuani totesin olevani mit Abstand pöydän paras pelaaja. Jos on voitolla ja tuntuu siltä, että hallitsee pöytää, pitää jatkaa pelaamista! Niin myös tein, ja vihut joko menivät poikki tai lähtivät karkuun. Viimeinen yritti vielä taistella viimeisellä tonnillaan, mutta vein senkin. Jäin pöytään yksikseni 6 kiloa ylhäällä. Voitin vielä 1,5k toiselta saitilta, joten +7.5k€. Elämäni suurin päivävoitto. Ehkä se ei olekaan traagista, jos en löydä töitä lähiaikoina. Työlki ellää mut gämbläämäl rikastuu!
--
"Shottauksen" teoriaa: Mielestäni tässä on hyvä käyttää vedonlyönnistä tuttua Kellyn kaavaa (Kelly oli muuten fyysikko!) , jonka mukaan "tasavedoille" (Kelly yleistyy toki helposti myös "epätasavedoille") voi riskeerata yhtä ison osan pelikassastaan kuin vedossa on "etua" prosentteina. Esim. jos heitetään kolikkoa siten, että jos saamme 10 kerran jälkeen enemmän oikein - voitamme 11€, ja jos vähemmän - häviämme 10€, odotusarvomme on 50 senttiä. Etumme on siis 5% panoksesta, joten voimme sijoittaa 5% pelikassastamme tähän (mahtavaan!) peliin.
Pokerissa vastaavasti "shottiin" voi teorissa ottaa mukaan esim. 20% pelikassasta, jos olettaa saavansa rahansa sisään 60-40 -suosikkina. Käytännössä kannattaa kyllä olla huomattavasti varovaisempi - harvoin pelin "valuea" pystyy arvioimaan näin tarkasti. Yleensä liian suuri peli aiheuttaa virheitä lähinnä keskikokoisissa poteissa, joita ei uskalla pelata normaalisti, vaan pyrkii koko ajan pelaamaan pienemillä panoksilla, tai sitten alkaa luulla, että vastustajat "aina yrittävät jotain", mikä johtaa hallitsemattomiin riskeihin.
--
P.S.
Entinen opiskelukaverini Juho ihmetteli Facebookissa, miksi firma lennättää hänet Norjaan juottamaan yhtä LEDiä. Homman olisi tietenkin voinut hoitaa monella tavalla fiksummin,
mutta tarkoitus ei ole hoitaa hommia fiksusti, vaan tehdä rahaa. Juho epäili konsultti-ledinjuottamisen olevan yritykselle varsin kannattavaa puuhaa. Työlki ellää mut kaupal rikastuu!
Dienstag, 22. Juni 2010
"Älkää tehkö kuten minä teen..."
Kuukauden nettitulos:+1,1
Kuukauden livetulos: -4,5
Työhakemuksia lähetetty: 2
Paino: 81 (kai)
Äitini (jota muuten toki arvostan) kertomat vitsit ovat yleensä aika tylsiä. Yksi niistä kertoo papista, jolle eläminen Pyhän Kirjan ohjeiden mukaan tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia - jäätyään taas kerran kiinni lihan heikkoudesta pappi tokaisi:"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon!".
Vitsi ei kerro, mitä kiellettyä pappi tarkkaan ottaen teki; katolisen kirkon viimeaikainen lasten hyväksikäyttö -kriisi asettaa vitsissä esiintyneen papin groteskiin valoon. Tokihan joskus maksullisten yöseura-palvelujen käyttäminen on selibaattipapille moraalisesti vähemmän tuomittavaa kuin koulupoikien raiskaaminen.
En aio kuitenkaan pohtia katolisen kirkon moraalia (olen protestantti ja sitä paitsi [ainakin entinen] tiedemies!), vaan katsoa peiliin. Palattuani Barcelonasta oli päässäni vain yksi ajatus: pitäisi nopeasti grindata kuukausi plussalle. Välillä homma näytti jo hyvältä - kuoppa oli melkein täytetty. Tässä hommassa unhoittui kuitenkin tärkeä sääntö: Pokerinpelaajalle maksetaan tuntipalkkaa, joka riippuu tehdyn työn laadusta ja olosuhteista. Pelaaminen jonkun tietyn summan voittamiseksi on periaatteellinen virhe.
Tietenkin hommassa kävi niin kuin aina: aloin pelata huolimattomasti ja keskittymättä kunnolla; useimmat tilanteet hoituvat toki rutiinilla, mutta lopulta tulee aina vaikeita tilanteita, joissa keskittyminen palkitaan. Tein monta "autopilotti-päätöstä" ja hävisin lopulta kaikki voittoni. Kuukauden nettisaldo käväisi jopa miinuksella! Onnekseni huomasin tilanteessa kaikki kestotiltin ainekset. Ja tein vaihteeksi viisaan päätöksen: lopettaa tältä kuulta. Koska olen jonkin verran addiktoitunut gämbläykseen, kesti lopettamispäätös vain yhden päivän; sen jälkeen päädyin "nikotiinilaastari"-tyyppiseen hoitoon, eli pelaan toistaikseksi tunnin päivässä.
Tänään on kolmas uuden kurin mukaisesti eletty päivä. Peli maistuu pienissä annoksissa PALJON paremmalta! Ja voittoakin on jo tullut mukavasti. Samalla voi valmistautua Heart of Finlandiin. Shakkihan on jalompi peli kuin pokeri, joten siinä pärjäämistä arvostan enemmän kuin pokerissa, jotan pelataan rahan takia.
Niin, ja hain töihin Metropolialle ja Heurekaan. Katsotaan, kuinka käy.
Kuukauden livetulos: -4,5
Työhakemuksia lähetetty: 2
Paino: 81 (kai)
Äitini (jota muuten toki arvostan) kertomat vitsit ovat yleensä aika tylsiä. Yksi niistä kertoo papista, jolle eläminen Pyhän Kirjan ohjeiden mukaan tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia - jäätyään taas kerran kiinni lihan heikkoudesta pappi tokaisi:"Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon!".
Vitsi ei kerro, mitä kiellettyä pappi tarkkaan ottaen teki; katolisen kirkon viimeaikainen lasten hyväksikäyttö -kriisi asettaa vitsissä esiintyneen papin groteskiin valoon. Tokihan joskus maksullisten yöseura-palvelujen käyttäminen on selibaattipapille moraalisesti vähemmän tuomittavaa kuin koulupoikien raiskaaminen.
En aio kuitenkaan pohtia katolisen kirkon moraalia (olen protestantti ja sitä paitsi [ainakin entinen] tiedemies!), vaan katsoa peiliin. Palattuani Barcelonasta oli päässäni vain yksi ajatus: pitäisi nopeasti grindata kuukausi plussalle. Välillä homma näytti jo hyvältä - kuoppa oli melkein täytetty. Tässä hommassa unhoittui kuitenkin tärkeä sääntö: Pokerinpelaajalle maksetaan tuntipalkkaa, joka riippuu tehdyn työn laadusta ja olosuhteista. Pelaaminen jonkun tietyn summan voittamiseksi on periaatteellinen virhe.
Tietenkin hommassa kävi niin kuin aina: aloin pelata huolimattomasti ja keskittymättä kunnolla; useimmat tilanteet hoituvat toki rutiinilla, mutta lopulta tulee aina vaikeita tilanteita, joissa keskittyminen palkitaan. Tein monta "autopilotti-päätöstä" ja hävisin lopulta kaikki voittoni. Kuukauden nettisaldo käväisi jopa miinuksella! Onnekseni huomasin tilanteessa kaikki kestotiltin ainekset. Ja tein vaihteeksi viisaan päätöksen: lopettaa tältä kuulta. Koska olen jonkin verran addiktoitunut gämbläykseen, kesti lopettamispäätös vain yhden päivän; sen jälkeen päädyin "nikotiinilaastari"-tyyppiseen hoitoon, eli pelaan toistaikseksi tunnin päivässä.
Tänään on kolmas uuden kurin mukaisesti eletty päivä. Peli maistuu pienissä annoksissa PALJON paremmalta! Ja voittoakin on jo tullut mukavasti. Samalla voi valmistautua Heart of Finlandiin. Shakkihan on jalompi peli kuin pokeri, joten siinä pärjäämistä arvostan enemmän kuin pokerissa, jotan pelataan rahan takia.
Niin, ja hain töihin Metropolialle ja Heurekaan. Katsotaan, kuinka käy.
Mittwoch, 9. Juni 2010
Boikki Barcelonassa
Kuukauden tulos: -0,9
Työhakemuksia lähetetty: 0
Paino: 81
Kävin espanjalaisen tuttuni Michaelin kutsumana Barcelonassa tutustumassa kaupunkiin sekä paikalliseen kasinoon.
Reissussa kävi suunnilleen niin kuin pokeripelaajien blogeissa yleensä kirjoitetaan:
"Mä kävin pelaan siel kasinol joka päivä. Ne oli kauheita paisteja, mut niil kävi hillitön flaksi, sit mä vedin kauhees kännis mut ne aina hillotti ja multa meni koko rolli...". Nojaa, en ihan tällä tavalla:
1) käytin 1 päivän ja 2 puolikasta päivää turisteiluun Barcelonassa.
2) en tietenkään pelannut humalassa (vaikka kasinolla on pokeripöydässä ilmaiset juotavat! join tuorepuristettua appelsiinimehua)
Mutta sen sijaan hävisin kaikki mukaanottamani rahat ja vähän ylikin, yhteensä jotain vähän yli neljä tonnia. Suurin osa meni 5/10 pottiomahaan; ehkä 1/4 meni 2/5 holdemiin. Tietenkään ei kolmen 100BB:n sisäänoston häviäminen 5/10-ompussa ole yhtään mitään; monet kuittaisivat koko jutun vain olankohautuksella: varianssia. Ja olisivat toki oikeassa.
Minä olen kuitenkin ihminen, joka mielellään syyttää itseään epäonnistumisista. Joten analysoidaanpa tilannetta hieman:
1) Pelin odotusarvo: ilman muuta positiivinen. Paikka on täynnä rikkaita espanjalaisia gämblääjäpappoja; luulisin, että parin viikon intensiivikoulutuksella suunnilleen kuka tahansa normaalilahjainen henkilö voisi pelata peliä voitollisesti.
2) Pelin koko pelikassaan nähden: Liian suurta. Tämä oli toki etukäteen tiedossa. Tällainen "shotin ottaminen" on toki ok, jos ei riskeeraa liian isoa siivua pelikassastaan.
3) Optimaalinen strategia: Varianssia olisi tietenkin voinut pienentää pelaamalla "vienna-tyyliä" (pikkustäkillä call ja reraise all-in, kun joku korottaa perästä); näin esim. Michael pelaa. Ja tekee helppoa rahaa. Toinen hyvä sisäänosto on 60BB. Koska melkein kaikki potit ovat tyyliin korotettuja 5 pelaajan potteja, keskimääräinen potti flopilla on noin 15BB (150€); jos meillä on 60BB, rahaa on tarpeeksi lyöntiin ja korotukseen tai check-raise -alliniin. Jälleen helppoa pelata.
Minä taas en osannut päättää, mitä tyyliä pelaan. Rahaa oli kolmestasadasta 1.5 kiloon. Mistä seurasi epäoptimaalista peliä joissain tilanteissa. Ei hyvä.
4) Live-pelien yleinen dynamiikka: Netissä olen tottunut siihen, että kaikki pelaavat ainakin jonkun logiikan mukaan. Pelaajista on tarjolla statit tai ainakin omat notet. Livessä havainnot pitää muistaa (mietin kyllä niiden kirjoittamista lapulle! ehkä tämä on hyvä tapa?!); lisäksi "henkilökemia" on tärkeämpää. Joku saattaa vain päättää haluavansta voittaa potin sinulta riippumatta siitä, mitä kädessä tapahtuu. Tällöin pitää vain purra hampaat yhteen ja maksaa.
Lisäksi monet pelaajat ajattelevat varsin alkeellisella tasolla: joko katsovat vain omia korttejaan (ns. nollas taso) tai sitten päättävät minulla olevan jonkun tietyn käden ja pelaavat sen mukaan miettimättä käsiskaaloja sen tarkempaa tai sitä, miltä heidän kätensä näyttää minun silmissäni (ensimmäinen taso). Yleensäkin pelaajat tulevat kasinolle pitämään hauskaa, vain harvat pelaavat varsinaisesti rahan takia (vaikka papat ovat varmoja omista pelitaidoistaan!); hyvä pelaaja välttää pelaamista toisia hyviä vastaan ja keskittyy gämbläämiseen paisteja vastaan.
Johtopäätös: Tietysti olin epäonnekas peleissä, mutta - kuten mielestäni melkein aina - omassa pelissä sekä strategiassa oli rutkasti parannettavaa. Seuraavalla kerralla mietitään homma etukäteen!
"Der General, der eine Schlacht gewinnt, stellt vor dem Kampf viele Berechnungen an. Der General, der verliert, stellt vorher kaum Berechnungen an."
- Sun Zhu, die Kunst des Krieges
Työhakemuksia lähetetty: 0
Paino: 81
Kävin espanjalaisen tuttuni Michaelin kutsumana Barcelonassa tutustumassa kaupunkiin sekä paikalliseen kasinoon.
Reissussa kävi suunnilleen niin kuin pokeripelaajien blogeissa yleensä kirjoitetaan:
"Mä kävin pelaan siel kasinol joka päivä. Ne oli kauheita paisteja, mut niil kävi hillitön flaksi, sit mä vedin kauhees kännis mut ne aina hillotti ja multa meni koko rolli...". Nojaa, en ihan tällä tavalla:
1) käytin 1 päivän ja 2 puolikasta päivää turisteiluun Barcelonassa.
2) en tietenkään pelannut humalassa (vaikka kasinolla on pokeripöydässä ilmaiset juotavat! join tuorepuristettua appelsiinimehua)
Mutta sen sijaan hävisin kaikki mukaanottamani rahat ja vähän ylikin, yhteensä jotain vähän yli neljä tonnia. Suurin osa meni 5/10 pottiomahaan; ehkä 1/4 meni 2/5 holdemiin. Tietenkään ei kolmen 100BB:n sisäänoston häviäminen 5/10-ompussa ole yhtään mitään; monet kuittaisivat koko jutun vain olankohautuksella: varianssia. Ja olisivat toki oikeassa.
Minä olen kuitenkin ihminen, joka mielellään syyttää itseään epäonnistumisista. Joten analysoidaanpa tilannetta hieman:
1) Pelin odotusarvo: ilman muuta positiivinen. Paikka on täynnä rikkaita espanjalaisia gämblääjäpappoja; luulisin, että parin viikon intensiivikoulutuksella suunnilleen kuka tahansa normaalilahjainen henkilö voisi pelata peliä voitollisesti.
2) Pelin koko pelikassaan nähden: Liian suurta. Tämä oli toki etukäteen tiedossa. Tällainen "shotin ottaminen" on toki ok, jos ei riskeeraa liian isoa siivua pelikassastaan.
3) Optimaalinen strategia: Varianssia olisi tietenkin voinut pienentää pelaamalla "vienna-tyyliä" (pikkustäkillä call ja reraise all-in, kun joku korottaa perästä); näin esim. Michael pelaa. Ja tekee helppoa rahaa. Toinen hyvä sisäänosto on 60BB. Koska melkein kaikki potit ovat tyyliin korotettuja 5 pelaajan potteja, keskimääräinen potti flopilla on noin 15BB (150€); jos meillä on 60BB, rahaa on tarpeeksi lyöntiin ja korotukseen tai check-raise -alliniin. Jälleen helppoa pelata.
Minä taas en osannut päättää, mitä tyyliä pelaan. Rahaa oli kolmestasadasta 1.5 kiloon. Mistä seurasi epäoptimaalista peliä joissain tilanteissa. Ei hyvä.
4) Live-pelien yleinen dynamiikka: Netissä olen tottunut siihen, että kaikki pelaavat ainakin jonkun logiikan mukaan. Pelaajista on tarjolla statit tai ainakin omat notet. Livessä havainnot pitää muistaa (mietin kyllä niiden kirjoittamista lapulle! ehkä tämä on hyvä tapa?!); lisäksi "henkilökemia" on tärkeämpää. Joku saattaa vain päättää haluavansta voittaa potin sinulta riippumatta siitä, mitä kädessä tapahtuu. Tällöin pitää vain purra hampaat yhteen ja maksaa.
Lisäksi monet pelaajat ajattelevat varsin alkeellisella tasolla: joko katsovat vain omia korttejaan (ns. nollas taso) tai sitten päättävät minulla olevan jonkun tietyn käden ja pelaavat sen mukaan miettimättä käsiskaaloja sen tarkempaa tai sitä, miltä heidän kätensä näyttää minun silmissäni (ensimmäinen taso). Yleensäkin pelaajat tulevat kasinolle pitämään hauskaa, vain harvat pelaavat varsinaisesti rahan takia (vaikka papat ovat varmoja omista pelitaidoistaan!); hyvä pelaaja välttää pelaamista toisia hyviä vastaan ja keskittyy gämbläämiseen paisteja vastaan.
Johtopäätös: Tietysti olin epäonnekas peleissä, mutta - kuten mielestäni melkein aina - omassa pelissä sekä strategiassa oli rutkasti parannettavaa. Seuraavalla kerralla mietitään homma etukäteen!
"Der General, der eine Schlacht gewinnt, stellt vor dem Kampf viele Berechnungen an. Der General, der verliert, stellt vorher kaum Berechnungen an."
- Sun Zhu, die Kunst des Krieges
Samstag, 15. Mai 2010
€uro 2,0
Kuukauden tulos: +6 (josta tosin 1/3 kurssivoittoja euron heikkenemisestä)
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: 82 tjs.
Euro otettiin juhlallisesti käyttöön 1.1.2002; tietääkseni ensimmäinen eurolla tehty ostos oli silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ostama 1€ maksanut kahvi. Saksalaiset kyselevät minulta joskus, onko Suomessa euro; muistutan heille, että Suomessa euro otettiin käyttöön tuntia ennen Saksaa (aikaeron takia).
Yhtä aikaa Suomen kanssa € otettiin käyttöön EU:n eteläisimmässä maassa, nimittäin Kreikassa. Idea, että pohjoisessa ja etelässä asuvat kansat voisivat käyttää samaa rahaa, osoittautui kuitenkin naiiviksi. En ainakaan myönnä olevani rasisti, mutta mielestäni eri kansojen ominaisuudet pitäisi ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. €:n turmion ennusti jotain 10 vuotta sitten ...äitini! Äitini ennustuksen mukaan tiukkaa talouspolitiikkaa hoitavat pohjoismaat ja Saksa - muut menevät vähän hällä väliä -asenteella.Äitini on ammatiltaan kielenkääntäjä, eikä tiedä taloudesta yhtään mitään. Mutta ymmärtää sen sijaan kulttuurieroja.
Demokraattisessa taloudenhoidossa piilee perustavaa laatua oleva ristiriita. Säästäminen ei nimittäin houkuta äänestäjiä! Valitettavasti kukaan ei halua leikata omia tulojaan ("oma raha on omaa, muiden raha yhteistä"); jos poliitikko sitä ehdottaa, hän on vaarassa menettää äänestäjänsä. Budjettimme-on-x-miljardia-alijäämäinen-joten-olisi-hyvä-leikata-tästä-ja-tästä ei ole se, mitä äänestäjät haluavat kuulla. Joten parempi ottaa lainaa ja antaa seuraavan hallituksen ratkaista velkaongelmat.
Euroon liittyminen oli monille maille talouspoliittisesti varsin houkuttelevaa. Kyse on tietenkin lainojen koroista. Kreikan ei tarvinnut pitää yllä erityisen hyvää luottokelpoisuutta, koska takana on mahtava Euroopan keskuspankki. Joten he väärensivät kirjanpidot näyttämään plussaa ja jatkoivat velkaantumista. Go Jorgos.
Sitten eräänä päivänä oli pakko paljastaa totuus. Jorgosmaa on poikki. Velkojen korot täytyy maksaa, uutta velkaa ei saa kuin tähtitieteellisillä koroilla. On pakko huutaa EU apuun.
Euroopan poliitikot totesivat, että on pakko auttaa, muuten Kreikka on konkurssissa, ja epäluottamus velkaantuviin valtioihin vetää muita maita mukanaan (nk. PIIG-maat: Portugal,Ireland,Italy,Greece, ehkä myös Espanja). ~150 miljardin apupaketti runnottiin euromaiden parlamenteissa pikakäsittelynä läpi (vaikka Saksassa Angela Merkel väitti ensin, ettei Kreikalle makseta senttiäkään, kunnes Nordrhein-Westfalenin osavaltiovaalit olivat ohi, jonka jälkeen oli toinen ääni kellossa). Lisäksi valtiovarainministerit sopivat 750 miljardin (!!) lainarahaston perustamisesta, jolla autetaan vaikeuksissa olevia EU-maita.
Monien asiantuntijoiden mielipiteet olivat melko yhtenevät: EU ostaa tällä paketilla itselleen aikaa. Ongelmia se ei ratkaise. Kreikalle tosin saneltiin talouden tervehdyskuuriin, joka ei ole ihan paasto, mutta kunnon laihis kuitenkin (eikä todellakaan mikään Atkinsin dieetti -
työtä lisää, palkat alas, verot ylös, eläkeikä ylös - eikä apua näkyvissä talouskasvulta).
Mutta:
- kreikkalaiset eivät halua luopua leveästä elämästään: odotettavissa on laajoja lakkoja
- säästämällä ei tehdä rahaa: Kreikan talous ei tuota
- Kreikassa korruptiolla ja verojen kiertämisellä on pitkät perinteet
- kreikkalaiset eivät itse ymmärrä olevansa syypää, vaan syyttävät markkinavoimia, keinottelijoita ja jopa Saksaa (väite, että keinottelijat ovat syypää kriisiin, on osittain totta, mutta
jos talous olisi kunnossa, vaikea olisi keinotella!)
Eräät saksalaiset poliitikot ehdottivat Kreikan saarien myymistä. Ehdotus tuntuu järkevältä: Kreikan yli 2000 saaresta vain jotain 70 on asuttuja. Kun tätä ehdotettiin kreikan pääministerille, hän totesi tyyliin:"Olen kuullut ehdotuksia Akropolis-kukkulan myymisestä. En halua tässä tilanteessa ottaa tuollaisiin ehdotuksiin kantaa." Tyypillinen poliitikon kommentti: ei vastaa kysymykseen, vaan "muuttaa" kysymyksen epäsopivaksi! Jos tunsin jotain myötätuntoa kreikkalaisia kohtaan, nyt se oli sitten lopullisesti poissa. Yksityiseltä tai yritykseltä ulosotetaan kaikki; valtiolle annetaan halpaa lainaa.
Mihin lainan antamisella sitten pyritään? Kreikan pelastamisplaanihan ei ole realisitinen.
Vastaus löytyy tietenkin luotoista. Esim. Saksan pankit ovat lainanneet PIIG-maille noin 490 miljardia (!!); jos Kreikasta alkaa konkurssiaalto, rahat menevät kankkulan kaivoon. Jos rahat saadaan vedettyä ulos heikon talouden maista, Eurooppa välttää pankkikriisin.
Sen jälkeen on aika todeta tyly aisoiden tila. €uro osoittautui 8 vuoden käytön jälkeen bugiseksi - on aika päivittää. Enter €uro 2,0. Vain vahvan talouden maille: Pohjoismaat (Ruotsi ja Tanskakin voisivat liittyä tähän!), Saksa, Benelux-maat, ehkä Ranska, ehkäpä Tsekki ja muita maita jotka osaavat huolehtia taloudestaan.
PIIG-maat voivat jatkaa €uro 1,0:lla ja ottaa siihen mukaan vaikka Islannin ja Latvian.
Työhakemuksia lähetetty:0
Paino: 82 tjs.
Euro otettiin juhlallisesti käyttöön 1.1.2002; tietääkseni ensimmäinen eurolla tehty ostos oli silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön ostama 1€ maksanut kahvi. Saksalaiset kyselevät minulta joskus, onko Suomessa euro; muistutan heille, että Suomessa euro otettiin käyttöön tuntia ennen Saksaa (aikaeron takia).
Yhtä aikaa Suomen kanssa € otettiin käyttöön EU:n eteläisimmässä maassa, nimittäin Kreikassa. Idea, että pohjoisessa ja etelässä asuvat kansat voisivat käyttää samaa rahaa, osoittautui kuitenkin naiiviksi. En ainakaan myönnä olevani rasisti, mutta mielestäni eri kansojen ominaisuudet pitäisi ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa. €:n turmion ennusti jotain 10 vuotta sitten ...äitini! Äitini ennustuksen mukaan tiukkaa talouspolitiikkaa hoitavat pohjoismaat ja Saksa - muut menevät vähän hällä väliä -asenteella.Äitini on ammatiltaan kielenkääntäjä, eikä tiedä taloudesta yhtään mitään. Mutta ymmärtää sen sijaan kulttuurieroja.
Demokraattisessa taloudenhoidossa piilee perustavaa laatua oleva ristiriita. Säästäminen ei nimittäin houkuta äänestäjiä! Valitettavasti kukaan ei halua leikata omia tulojaan ("oma raha on omaa, muiden raha yhteistä"); jos poliitikko sitä ehdottaa, hän on vaarassa menettää äänestäjänsä. Budjettimme-on-x-miljardia-alijäämäinen-joten-olisi-hyvä-leikata-tästä-ja-tästä ei ole se, mitä äänestäjät haluavat kuulla. Joten parempi ottaa lainaa ja antaa seuraavan hallituksen ratkaista velkaongelmat.
Euroon liittyminen oli monille maille talouspoliittisesti varsin houkuttelevaa. Kyse on tietenkin lainojen koroista. Kreikan ei tarvinnut pitää yllä erityisen hyvää luottokelpoisuutta, koska takana on mahtava Euroopan keskuspankki. Joten he väärensivät kirjanpidot näyttämään plussaa ja jatkoivat velkaantumista. Go Jorgos.
Sitten eräänä päivänä oli pakko paljastaa totuus. Jorgosmaa on poikki. Velkojen korot täytyy maksaa, uutta velkaa ei saa kuin tähtitieteellisillä koroilla. On pakko huutaa EU apuun.
Euroopan poliitikot totesivat, että on pakko auttaa, muuten Kreikka on konkurssissa, ja epäluottamus velkaantuviin valtioihin vetää muita maita mukanaan (nk. PIIG-maat: Portugal,Ireland,Italy,Greece, ehkä myös Espanja). ~150 miljardin apupaketti runnottiin euromaiden parlamenteissa pikakäsittelynä läpi (vaikka Saksassa Angela Merkel väitti ensin, ettei Kreikalle makseta senttiäkään, kunnes Nordrhein-Westfalenin osavaltiovaalit olivat ohi, jonka jälkeen oli toinen ääni kellossa). Lisäksi valtiovarainministerit sopivat 750 miljardin (!!) lainarahaston perustamisesta, jolla autetaan vaikeuksissa olevia EU-maita.
Monien asiantuntijoiden mielipiteet olivat melko yhtenevät: EU ostaa tällä paketilla itselleen aikaa. Ongelmia se ei ratkaise. Kreikalle tosin saneltiin talouden tervehdyskuuriin, joka ei ole ihan paasto, mutta kunnon laihis kuitenkin (eikä todellakaan mikään Atkinsin dieetti -
työtä lisää, palkat alas, verot ylös, eläkeikä ylös - eikä apua näkyvissä talouskasvulta).
Mutta:
- kreikkalaiset eivät halua luopua leveästä elämästään: odotettavissa on laajoja lakkoja
- säästämällä ei tehdä rahaa: Kreikan talous ei tuota
- Kreikassa korruptiolla ja verojen kiertämisellä on pitkät perinteet
- kreikkalaiset eivät itse ymmärrä olevansa syypää, vaan syyttävät markkinavoimia, keinottelijoita ja jopa Saksaa (väite, että keinottelijat ovat syypää kriisiin, on osittain totta, mutta
jos talous olisi kunnossa, vaikea olisi keinotella!)
Eräät saksalaiset poliitikot ehdottivat Kreikan saarien myymistä. Ehdotus tuntuu järkevältä: Kreikan yli 2000 saaresta vain jotain 70 on asuttuja. Kun tätä ehdotettiin kreikan pääministerille, hän totesi tyyliin:"Olen kuullut ehdotuksia Akropolis-kukkulan myymisestä. En halua tässä tilanteessa ottaa tuollaisiin ehdotuksiin kantaa." Tyypillinen poliitikon kommentti: ei vastaa kysymykseen, vaan "muuttaa" kysymyksen epäsopivaksi! Jos tunsin jotain myötätuntoa kreikkalaisia kohtaan, nyt se oli sitten lopullisesti poissa. Yksityiseltä tai yritykseltä ulosotetaan kaikki; valtiolle annetaan halpaa lainaa.
Mihin lainan antamisella sitten pyritään? Kreikan pelastamisplaanihan ei ole realisitinen.
Vastaus löytyy tietenkin luotoista. Esim. Saksan pankit ovat lainanneet PIIG-maille noin 490 miljardia (!!); jos Kreikasta alkaa konkurssiaalto, rahat menevät kankkulan kaivoon. Jos rahat saadaan vedettyä ulos heikon talouden maista, Eurooppa välttää pankkikriisin.
Sen jälkeen on aika todeta tyly aisoiden tila. €uro osoittautui 8 vuoden käytön jälkeen bugiseksi - on aika päivittää. Enter €uro 2,0. Vain vahvan talouden maille: Pohjoismaat (Ruotsi ja Tanskakin voisivat liittyä tähän!), Saksa, Benelux-maat, ehkä Ranska, ehkäpä Tsekki ja muita maita jotka osaavat huolehtia taloudestaan.
PIIG-maat voivat jatkaa €uro 1,0:lla ja ottaa siihen mukaan vaikka Islannin ja Latvian.
Abonnieren
Posts (Atom)